SchizoBlog - Nothin' But Yeah!

Kesäloma on siitä huippu juttu, että jää aikaa tehdä kaikkea sellaista jolle ei ole koko vuotena löytynyt aikaa. Kuten olen jo aikaisemmin ilmoittanut, niin lomani on pyhitetty pyöräilylle, valokuvaukselle ja lukemiselle. Kilometrejä on poljettu, kameran laukaisinta on painettu ja sivuja on luettu. Kaikkein antoisinta luettavaa ovat olleet lenkkarien kulttuurihistoriaa ja street wearia käsittelevät kirjat ja lehdet.

Tänään pääsin vihdoinkin Puma Clyde -lenkkareiden historiaan. Kengät tunnetaan myös nimillä “Suede” ja “State”. Mutta syy, miksi kenkiä kutsutaan myös nimellä “Clyde” on koripallon suurajatollah Walt “Clyde” Frazier.

Clyde ei ollut ainoastaan aikansa parhaita pelaajia, vaan todellinen tyyliniekka. Hän edustaa sitä koripalloa, jota itse kutsun todelliseksi korikseksi. Tuolloin tyyli oli kaikki kaikessa. Kentät 80-luvulla valloittaneet airjordanit, larrybirdit ja muut sen sellaiset tappoivat lajista tyylin. Tämän päivän pelaajista en enää tiedä mitään. Asia, johon on saatava korjaus uuden kauden alettua.

Ja tietenkin Clyde on tehnyt kirjan Rockin’ Steady, jonka alaotsikko kertoo kaiken - “A guide to basketball & cool by Walt Frazier”. Mitenkään muuten ei voi olla.

Valitettavasti kyseisestä teosta saa Amazonista ainoastaan käytettynä. Jos siis jollakin SchizoBlogin lukijalla teos on ja on valmis luopumaan siitä kohtuullisella hinnalla, niin ottakaa yhteyttä. Mietin vielä pari päivää ennen kuin asetan tilauksen ja jään jännäämään saapuuko se koskaan käsiini.

Onneksi tähän pahimpaan koris-nälkään saa tyydytystä olympialaisten muodossa.

Noin kaksi vuotta sitten oltiin vaimon kanssa Köpiksessä viikon ajan hengailemassa. Mitään sen suurempaa vaikutusta kaupunki ei tehnyt (ei siis mitään negatiivista, mutta ei mitään suurempaa positiivistakaan). Ainoa asia, joka jäi junnaamaan takaraivoon oli Volbeat, jonka biisi “Radio Girl” tuli jatkuvalla syotöllä Tanskan MTV:ltä.

Ensin luin bändin vaikutuksesta Tanskan ulkopuolelta Roklinnusta ja sitten tänään radiosta tuli automatkan aikana kolme kertaa Volbeatia. En nyt sanoisi sitä maailmanvalloitukseksi, mutta sinne ollaan matkalla (toivottavasti). Bändi on tajuttoman hauska yhdistelmä Metallicaa ja Rock-A-Billya (tai jotain sinnepäin).

Oli se hyvä ja Heath Ledger revitteli Jokerina aivan käsittämättömän suorituksen. Edesmennyt Heath on parempi Jokeri kuin Jack Nicholson vuonna 1989. Ja Christopher Nolanin versio Batmanista on parempi kuin Burtonin sadut.

Itse asiassa olen jo jonkin aikaa tuntenut Tim Burtonin elokuvien edessä pelkkiä pettymyksiä. Viimeisin pettymyt oli Sweeney Todd, joka alkoi ärsyttämään heti ensimetreillä. Elokuva oli saanut sen verran ylistäviä arvosteluja, että odotin siltä jotain muuta. Mutta ei. Burton ei pääse satuilustaan eroon. Jos mainiota Mars Attacks! -satiiria ei oteta lukuun, niin hänen kaikki viimeisimmät elokuvat ovat olleet saman satupaatoksen toistoa ilman riittävää eroa.

Joitakin kuukausian sitten saatiin lukea, että Microsoft on palkannut Crispin Porter + Bogusky toimiston hoitamaan Vistan markkinointia. Monille kyseinen CP+B ei sano yhtään mitään, mutta aika moni meistä hihitteli aikoinaan Subservient Chicken -saitin äärellä, jossa kykeni kirjoittamaan mitä kummallisempia käskyjä isolle kanalle ja se teki kuten käskettiin (kokeilkaa vaikka!). Kyseinen saitti oli osa Burger Kingin mainoskampanjaa.

Crispin Porter + Bogusky on siis legendaarinen toimisto, jonka tempaukset puhuttavat ja hätkähdyttävät. Tätä “strategiaa” toimisto kuvaa ja selittää teoksessa Hoopla. Se, miten hyvin se toimii, on ollut keskustelun kohteena. Kriitikot muistuttavat, että Crispin Porter + Boguskyn tempaukset saavat kyllä mediassa näkyvyyttä, mutta sen vaikutus asiakkaan myyntiin on vähän niin ja näin.

Josta sitten päädytäänkin vihdoin Vistan kampanjaan. Alkusoittona meille esitellään The “Mojave Experiment”. Saitilla esitellään Vistaan hyvin kriittisesti suhtautuville henkilöille, jotka eivät ole käyttäneet Vistaa, Microsoftin “uutta” käyttöjärjestelmää “Windows Mojave”. Ja kuten käsikirjoituksen mukaan tapahtuu, niin tämä “Mojave” saa varauksettoman positiivista palautetta. Tämän jälkeen henkilöille paljastetaan, että kyseessä on juuri Vista, joka vain on naamioitu uudeksi käyttöjärjestelmäksi.

Nyt taitaa CP+B haukanneen aika ison läjän sitä tuttua paskaa käteensä. Saitilla ei näytetä hetkeäkään ihmisten käyttävän kyseistä käyttöjärjestelmää tai ilmoiteta kuinka kauan he “Mojaven” äärellä viettivät aikaa. Samoin täysin Vistasta mitään ymmärtämättömät taitavat olla näitä kaikkein vähiten tietokoneista tietäviä, joita voi vedättää suuntaan taikka toiseen aika heppoisilla kikoilla.

Tuskin olisi samanlaista materiaalia saatu nauhalle, jos kyseessä olisi olleet yrityksissä Vistan kanssa päivittäin tappelevat henkilöt ja heidän IT-tuki, jotka ovat siirtyneet takaisin XP:n äärelle, kun se Vista nyt vaan ei toimi.

Jäädään mielenkiinnolla seuraamaan, mikä on CP+B:n seuraavaa siirto (tai siis mihin Microsoft suostuu).

Aivan mahtavaa. Meillä helsinkiläisillä on ollut jo vuosia HEL LOOKS ja nyt tamperelaisia kuvataan Tampere Street Stylessa. Missä viipyvät muut kaupungit?

Helsingin “street wear” -tarjonta on lisääntynyt taas hieman. Jo jonkin aikaa auki ollut Kill City Sport Co. on suosittelemisen arvoinen paikka. Lisää tällaisia paikkoja, jonne ostetaan sisään muutakin kuin bulkkia.

Tulisin vastaan tullut annos Stadissa on Samratin “Beef Vindaloo”. Suun limakalvojen voi kuulla anelevan armoa, kun pöperöä tunkee sisuksiinsa. Valitettavasti paikan palvelun hitaus tekee tästä kulinaristisesta extremeilystä tylsän kokemuksen. Ripeämpi palvelu ja chilin lisäksi vähän muutakin maustetta tekisi tästä paikasta taivaan maan päällä. Mutta parempi näin kuin ei laisinkaan.

Canada Cry Caffein Free Ginger Ale menee jopa sellaisenaan, mutta Jallun kanssa se on lyömätön parivaljakko.