Yes! Olen kaahannut pitkin katuja. Ajanut poliiseja pakoon. Törmäillyt vastaantulijoihin ja soluttautunut rikollisliigaan. Tämä on kaikkea sitä, mitä odotinkin … kakkososa annetaan anteeksi.

Yes! Olen kaahannut pitkin katuja. Ajanut poliiseja pakoon. Törmäillyt vastaantulijoihin ja soluttautunut rikollisliigaan. Tämä on kaikkea sitä, mitä odotinkin … kakkososa annetaan anteeksi.

Kävin juuri äsken ostamassa Hakaniemen Sokoksesta Driv3r pelin. Myyjä valitsi sitten kansien sisään XBox-version pelistä. Tyhmä oppilas valitsee kahdesta vaihtoehdosta aina sen väärän …
Adam L. Penenberg on keksinyt mielenkiintoisen tavan tuoda itseään julki journalistina. Hänen kotisivunsa ovat todella ammattitaitoisesti tehdyt. Ne sisältävät tavallisten julkaisujen ja biografioiden lisäksi myös miehen oman blogin (yllätys, yllätys).
Penenbergin ensimmäinen kolumni Wiredissa antaa odottaa paljon. Mies lupaa keskittyä “uuden median” journalismiin – miten se eroaa “vanhasta” ja mitä uutta annettavaa sillä on. Toisena huomion keskipisteenä hänellä on journalistien keinot vääristää uutisia omien mieltymystensä mukaisesti. Tästähän on ollut viime aikoina runsaasti esimerkkejä esim. NYTimesissa.
Mielenkiintoinen anekdootti Penenbergin kolumnissa on tutkimustulos, jonka mukaan ihmiset uskovat entistä vähemmän median välittämiin uutisiin. Tästä huolimatta median asema maailmankuvan muokkaajana ei näytä vähentyneen.
Lisää aiheesta – The State of the News Media 2004
Beastie Boysien poliittinen ote uran rakennuksessa näyttää ottavan nerokkaampia ja nerokkaampia muotoja. Viimeisin siirto on Beastie Boys In Triple Trouble -peli, jossa Beastiet pitää ohjata läpi Bushin leirin muodotamien vaarojen turvallisesti tien yli mielenosoittajien luokse. Huvittavaa ja sympaattista … toivottavasti tämä tulee alentamaan työmotivaatiotanne ja -panostanne edes hiukkasen. [ via MetaFilter ]
Aion olla tällä kertaa harvinaisen henkilökohtainen. Mikä tarkoittaa lähinnä samaa kuin sekava. Keskustelin tänään erään nimeltä mainitsemattoman projektin takia valokuvauksesta. Keskustelun takia muistin vanhan kuvausprojektini kahden vuoden takaa. Tämä taas johti minut ahdistavan turhautumisen tilaan, jonka seurauksena tyhjensin kaikki äänitiedostot koneen kovalevyltä. Lopulta päädyin tuijottamaan alla olevaa kuvaa ja mieleeni muistui eräs Arthur Rimbaudin runo (voiko enää olla pateettisempaa …).

Ennen, jos muistan oikein, elämäni oli pidot, silloin kaikki sydämet avautuivat, kaikki viinit virtasivat.
Eräänä iltana istuin Kauneus sylissäni – Minusta se oli katkera. – Sovalsin sitä.
Aseistauduin järjestystä vastaan.
Pakenin. Oi riidänkylväjät, oi kurjuus, oi viha, aarteeni on teille uskottu!
Onnistuin häivyttämään mielestäni kaiken toivon. Salakavalana villipetona loikkasin ilon kimppuun ja kuristin sen.
Kutsuin teloittajia, jotta voisin kuollessani purra heidän kivääriensä tukkeja. Kutsuin vitsauksia hukuttamaan minut hiekkaan ja vereen. Epöonni oli jumalani. Kävin lokaan makaamaan. Kuivasin itseni rikoksen ilmanalassa. Tein kepposia hulluudelle.
Ja kevät toi minulle idiootin kauhean naurun.
Muttä äskettäin olin päästää viimeisen parahduksen! uneksin etsiväni avainta entisiin pitoihin, jos vaikka saisin ruokahaluni takaisin.
[ ... ] Joten odottaessani vielä paria myöhästynyttä kataluutta repäisen kadotukseen tuomitun muistikirjastani nämä muutamat hirveät lehdet.
Olen enemmän kuin erittäin selkeästi loman tarpeessa. Enää kolme työpäivää ja sitten laitumille kirmaamaan …
Mitä mies tekee, kun ottaa oikein kunnolla pannuun? – Tyhjentää suutuspäissään kovalevyltä kaikki tiedostot iTunes-kansiosta. Ja arvatkaa helpottiko?