Menetin päiväksi bloggaamishaluni. Kuukkeli-gaalan jälkimainingit ovat näyttäneet menneen paikoitellen ala-arvoiseksi suunsoittamiseksi ja kateelliseksi lässyttämiseksi. Muutama mitättömyys on myös sylkenyt SchizoBlogiinkin päin. Tällaisiin provokaatioihin en yleensä reagoi sen suuremmin. Tälläkin kertaa näytän näin tekstuaalisesti keskisormeani ja vilautan takavalojani, kun kiihdytän kohti auringonlaskua tällä informaation baanalla.
Itse olisin mielelläni nähnyt enemmän keskustelua blogien olemuksesta ja ilmiön tilasta Suomessa. Muutama luku voisi antaa jengille vähän muuta ajattelemisen aihetta. Puolassa on arvioitu olevan 100 000 blogia ja sananvapauden rajoittamisesta tunnetussa Iranissa on asukaslukuun nähden enemmän blogeja kuin Suomessa.
Nämä luvut eivät varmasti kerro siitä, että meillä suomalaisilla olisi vähemmän sanottavaa/kirjoitettavaa kuin muilla. Se, että meillä tuntuu olevan korkeampi kynnys julkaista itseämme julkisesti, selittyy varmasti osittain sillä että päänaukominen ja näsäviisastelulla vittuilu tuntuvat asuvan hyvin syvällä joidenkin kanssa-asukkaidemme identiteetissä. Tämän pohjasakan pintaan nousemista ei vähennä bloggaamisen mahdollistama anonymiteetti.
Näin Vapun kunniaksi sanon näille pohjamudille “Haistakaa Vittu!” seuravilla Spinozan affektien määritelmillä ja selityksellä (Etiikka affk.määr. XL & XLI + selitys):
Uskaliaisuus on halua, joka saa jonkun ryhtymään sellaisiin vaarallisiin asioihin, joihin muut hänen kaltaisensa eivät rohkene ruveta.
Pelkuruus on sitä, että jonkun halua estää sellaisen vaaran pelko, mihin hänen kaltaisensa uskaltavat antautua.
Selitys
Pelkuruus ei siis ole muuta kuin jonkin sellaisen pahan pelkoa, mitä useimmiten ei ole tapana pelätä; siksi en lue sitä halusta syntyvien affektien joukkoon. Tahdoin kuitenkin selittää sen tässä yhteydessä, koska pelkuruus on todellakin uskaliaisuuden vastakohta, sikäli kuin pidämme silmämääränä halua.
