SchizoBlog - Nothin' But Yeah!

Jos joku tässä viime aikoina kuohuttaneessa lapsiporno vs. sananvapaus -debatissa on menettänyt kasvonsa pahemman kerran, niin se on ikävään välikäteen joutunut Keskusrikospoliisi. Jo useampaan otteeseen siellä on ihmetelty asiasta noussutta kohua. Esimerkiksi Tietokoneen artikkelissa tyyliin:

“Poliisissa ihmetellään, miksi asiasta on noussut näin kova meteli Suomessa, vaikka dns-suodatuksessa on käytössä samanlainen järjestelmä Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa.”

En nyt ole muiden maiden tilanteen asiantuntija, mutta ei sielläkään nämä asiat olleet täysin läpihuuto-juttuja. Ja mitä tulee tähän nousseeseen “kovaan meteliin”, niin olisikohan poliisilla paikka katsoa itseään peiliin. Ylimielinen kansalaisten aliarvioiminen ja oman ilmeisen ammattitaidottomuuden julkinen kieltäminen eivät ainakaan pienennä metelin volyymia. Oliskohan poliisilla ja laajemminkin poliittisella päätöksenteon tekijöiltä tästä asiasta jotain opittavaa. Esimerkiksi sellainen yksinkertainen asia, että nykypäivänä kansalaisilta ei voi peittää asioita niin helposti kuin vielä Kekkosen diktatuurissa oli mahdollista.

Ja koska kusetus tulee kaikkien nähtäväksi, niin nyt olisi hyvä syy ottaa erilaiset asiantuntijoiden järjestöt (kuten EFFI) kiinteämmin mukaan päätösten tekoon ja näiden päätösten soveltamiseen käytännön toiminnassa. Muuten me löydämme itsemme tilanteessa, jossa kansalaiset eivät suuremmin luota omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa ja antavat poliittisten porsaiden porskuttaa aitauksessaan. Mutta on myös päivän selvää, että yhteiskunnamme päättävissä tahoissa on henkilöitä, joiden palkanmaksajien etuihin kuuluu ihmisten tuntema apatia ja välinpitämättömyys yhteiskuntaa kohtaan. Tällä menolla he voittavat … ja kaikki muut häviävät.

Kuulin (siis kuulin, kun olen selkä televisioon päin) televisiosta mainoksen, jossa yritettiin saada katsoja menemään “maikkarin storeen” lataamaan Lenny Kravitzin uusin It Is Time for a Love Revolution albumi. Itse olen viimeisen puolenvuoden aikana siirtynyt kokonaan nettivälitteisen distribuution kuluttajaksi. Fyysisistä CD:eistä olen pyrkinyt pääsemään eroon rippaamalla ne kovalevylle ja myymällä käyttötarkoitusta vailla olevat levyt pois jaloista pyörimästä.

Päätin siis tehdä vertailevan tutkimuksen kyseisen albumin tiimoilta. Maikkarin storen (joka tietenkin myy muutakin kuin ladattavaa tavaraa) latauspalvelu ilmoittaa yhteensopivuustestin tulokseksi:

Käyttöjärjestelmäsi ei ole tuettu. Tuetut käyttöjärjestelmät ovat Windows Vista, Windows XP x64, Windows XP, Windows 2000

Vai niin. No, tällainen tulos alkaa olla aika pitkälle standardi Suomessa. Eli se siitä asiakkuudesta. Jos kuitenkin koneessani pyörisi maailman laajimmalle levinnyt tietokonevirus, niin kokonaisen albumin omistusoikeuden siirtyminen minulle maksaisi 12,50 €. Sillä saisin kuunnella rajattoman määrän levyä ja polttaa sen 10 kertaa. Biisit olisivat WMA 192kbit/s tasoa, joka on ihan ok.

Koska olen cool ja käytän Applen tuotteita henkilökohtaisessa ATK -ratkaisuissani, niin kaikkein oleellisin paikka on mennä iTunes Storeen. Siellä samainen Lenny Kravitzin albumi tarjotaan iTunes Plus muodossa, joka tarkoittaa 256 kbit/s AAC -tiedostoa, jossa ei ole minkäänlaisia omistusoikeuden rajoituksia. Eli saan polttaa levyä ihan niin monta kertaa kuin haluan ja voin kuunnella sitä ihan missä tahansa AAC:tä pyörittävässä laitteessa (kuten Nokian puhelimessani ja myös Windowsia pyörittävässä PC:ssä). Hintaa tälle ylellisyydelle kertyy 9,99 €.

En nyt kuitenkaan tartu kumpaankaan tarjoukseen, koska uusin Lenny Kravitzin albumi ei voisi vähempää kiinnostaa. Kravitzin varhaisempi Let Love Rule kuitenkin löytyy iTunesista samaisessa iTunes Plus muodossa hintaan 6,99 €. Kyseistä levyä ei löydy Maikkarin Storesta ladattavana.

Millä siis Maikkari kilpailee? Ainoa asia millä se voi kilpailla iTunesin kanssa on, että kaikki eivät Applen palvelusta tiedä tai luulevat virheellisten lehtitietojen perusteella, että biisien kuuntelemiseen pitää olla iPod.

Perinteisessä markkinataloudessa kilpailuetu saavutettiin paremmilla tuotteilla, hinnoittelulla tai esillepanolla. Nyt kilpailussa käytetään valitettavan usein kusetusta.

Ihmeen kauan se pysyi pystyssä, mutta tänään (jossain vaiheessa päivää) Stage6 videosivusto menee kiinni. Sinänsä sääli, koska Stage6 oli erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka netissä voidaan jakaa korkealaatuista videokuvaa ilman kohtuuttomia latausaikoja (olettaen, että loppukäyttäjällä on käytössä laajakaista). Parempaa kuvaa sieltä sai ruudulle kuin Nelosen tarjoama pikselimössö antaa. Toivottavasti DivX löytää palvelulleen jonkinlaista jatkoa lähiaikoina.

Josta tulikin mieleen uuden Imagen juttu television nykytilasta ja tulevaisuudesta. Siellä YLEn Junger laukoo taas muutamia kuolemattomia lauseita.

“Kanavakonseptin hyvä puoli on, että se luo tiettyjä palveluodotuksia, esimerkiksi puoli yhdeksältä tulee uutiset.”

No, älä! Suomessa puoli yhdeksältä on tullut uutiset jo niin kauan, että sanakoukeroa “kanavakonsepti” ei edes ollut silloin olemassa. Aikoinaan kun meillä oli ainoastaan kaksi kanavaa, niin uutiset lähetettiin varmuuden vuoksi kummaltakin kanavalta samaan aikaan. Kyllä tuollaisessa pakkosyötössä alkaa syntymään “palveluodotuksia”.

“SD [Standard Definition] ja HD [High Definition] eivät eroa nykyteknologialla juuri lainkaan alle 50-tuumaisessa televisiossa.”

Ja paskan marjat. Siitä vaan tervetuloa seuraamaan meille 40-tuumaisesta Full HD -televisiosta YLEn lähetyksiä. Pistetään sitten vertailun vuoksi oikeaa HD-kuvaa Blu-Raylta. Jos ei eroa huomaa, niin on jo kiire silmälääkärin vastaanotolle. Kyllä sitä nyt paskaa saa puhua, mutta ei siitä pidä jäädä kiinni verekseltään. Ja jos tuolla termillä “nykyteknologia” tarkoitetaan, jotain sellaista mitä ei ole vielä käytössä, niin sitten jatkokysymys kuuluu: “No, mitä vittua te siinä odotatte?”.

Viime viikolla tipahti postiluukusta televisiolupamaksu. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ajatellut ihan vakavasti, että pitäisikö jättää maksamatta. Ihan vaan vittuilun vuoksi.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun. Imagen kannattaisi jatkaa painotuotteensa “korkeaa graafista tasoa” nettisaitillaankin.

Netissä ihmiset käyttävät paljon muitakin selaimia kuin Internet Exploreria.

Jos jokin ihmisryhmä nostattaa minussa vihan puuskia jatkuvasti, niin se on nämä suomalaiset brittipopin kiihkeämieliset kannattajat, joita jotkut kutsuvat modeiksi (tai siis ainakin vielä joskus 90-luvun puolivälissä kutsuivat). Varsinkin vihan ja kiukun puuskat ovat korkealla asteella, kun kyseiseen kategoriaan osuva ihminen on rikkaan punavuorelaisen kulttuuriperheen kasvatti, joka maksaa tuhansia euroja näyttääkseen brittiläiseltä työväenluokan edustajalta.

Tätä suunnatonta inhoani vasten Antti Nylénin teos Vihan ja katkeruuden esseet pitäisi saada minut raivoihin ja siitäkin vielä eteenpäin. Mutta eipäs saakkaan. Teos on omassa röyhkeässä suoraselkäisyydessään ihan perkeleen hyvä teos. Itse asiassa muodoltaan se on juuri sellainen teos, jonka olen aina halunnut itsekin kirjoittaa - oma elämäkerrallinen esseeromaani.

Esseekirjallisuus on aivan liian aliarvostettua kuluttajien piirissä (sillä eihän kriitikoiden ylistyksillä elä kukaan muu kuin kriitikko). Toivottavasti Nylénin teos avaa tälle kirjallisuuden lajille laajempaa lukijakuntaa. Sen laji on ansainnut.

Ihailustani huolimatta mielestäni Englannista on tullut ainoastaan kaksi oikeaa bändiä (The Beatles ja The Rolling Stones), syön lihaa mielelläni ja haluaisin joskus kokeilla teurastamista, Oscar Wilde on aina ollut aika helvetin tylsää luettavaa ja Morissey on maailman paskin artisti (ja The Smiths maailman paskin bändi).

Nerokkaan teoksen tunnistaa sen herättämistä ristiriitaisista elämyksistä. Loistavaa!

Niinhän se menee. Mitä ruotsalaiset edellä sitä suomalaiset perässä - Piraattipuolue. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan perusteellisen puolueohjelman julkaisua. Tämä on tervetullutta, sillä Tietoyhteiskuntapuolueen saitilla on ollut aika hiljaista viime aikoina. Vaikka muualla näyttää kuohuvan …

Mitä?

[via dlisted]

GTA IV tulee kohta ja tottakai Rockstar Gamesin jätkät ovat ajan hermolla:

[ via Pelaaja ]