Onhan minunkin avauduttava ÄKT:n aktivoitumisesta, koska viime aikoina on ollut tapana näistä asioista paasata. Suosittelen lukijoille myös Tero Lehdon hyvää postausta “Internet-estot saavat hiljaisen hyväksynnän”.
Kun aikoinaan Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista ajettiin läpi Eduskunnassa, niin muistan lakia paniikilla ajaneiden vakuuttaneen, että sen sallimia keinoja käytetään vain ja ainoastaan lapsipornon poiskitkemiseksi netistä. Mutta miten sitten kävikään? Lain noudattamiseksi laaditut mustat listat ovat virheellisiä ja jokainen vähänkin neuvokas nettisurffailija kykenee vierailemaan mustalla listalla olevilla sivuilla. Eli se siitä tehokkaasta poiskytkennästä. Tästä arvon kansanedustajat eivät tajua tuon taivaallista, koska he ovat keskivertoa suomalaista vähemmän nettiasioista perillä.
Nyt siis “lapsipornolain” sallimia keinoja yritetään ulottaa koskemaan myös sellaista materiaalia, jolla ei ole mitään tekemistä lapsipornon kanssa. On tietenkin tärkeää, että levyttävät artistit ja heidän kulttuurillisilla tuotteilla muuten vain rahastavat tahot saavat liiketoiminnastaan siitä kuuluvan rahallisen korvauksen. Me elämme rahanvaihtoon perustuvassa taloudessa. Ilman kahisevaa ei tässä yhteisasumisen muodossa oikein tule toimeen.
Ja tässä ei olekaan mitään ongelmaa, mutta nyt ollaan päästetty sellainen piru irti, joka voi vapaana velloessaan aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos maassamme (tai kuten jotkut haluavat koko Euroopassa) aletaan kansalaisten vapaata nettisurffailua rajoittamaan, niin mikä taho takaa sen, että näillä keinoilla ei estetä jotain kansalaisille kuuluvan informaation levittämistä? Kuka vahtii meidän vahtijoita?
Wilhelm Reich esitti teoksessaan Fasismin massapsykologia, että natsit eivät harhauttaneet saksalaisia hyväksymään hirmuhallintoaan, vaan kansa tahtoi sitä. Epämääräisten lakien, paranoidisen pelon ja häikäilemättömästi valtaansa kasaavien poliitikkojen yhtälö tuottaa tuloksekseen Natsi-Saksan kaltaisia massailmiöitä. Se voi tapahtua aina uudestaan ja uudestaan, jos sille suodaan otollinen maaperä.
Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin ihmiset haluavat omaa sortoaan kulttuurin ollessa murroksessa. Informaatioyhteiskuntaan siirtyminen (emme me vielä sellaisessa elä … pitkään aikaan) hämmentää monia ja ihminen on opetettu tuntemaan pelkoa ymmärtämättömän edessä. Meille toistetaan jatkuvasti epämääräisiä uhkakuvia kuten netissä leviävä lapsiporno, kaikkivoivat markkinavoimat ja kaikkialle leviävät muukalaiset. Mutta ovatko ne todellisia uhkia?
Kuinka moni meistä on vahingossa eksynyt lapsipornoa sisältäville sivuille? Jos se olisi vapaasti netissä riehuva ilmiö, niin eikö se tulisi meitä vastaan vähän joka puolella? Eivätkö globalisaatioon johtaneet taloudelliset valinnat ole olleet valintoja? Valintoja, joita me kaikki teemme päivittäin. Maksoiko keskiverto saksalainen kännykän ostaja kymmeniä euroja enemmän Nokian kännykästä, jotta niitä kasattaisiin Saksassa vastaisuudessakin?
Jos tallenneteteollisuus olisi oikeasti ollut kiinnostunut pitkäaikaisista panostuksista ja teollisuutensa jatkuvuudestan, niin sen olisi tullut puuttua nettipiratismiin välittömästi 90-luvun lopussa. Ei haastamalla amerikkalaisia opiskelijoita kampuksilla, vaan avaamalla heille kilpailukykyisin hinnoin laajat valikoimansa. Mutta heikot signaalit jätettiin huomioimatta ja virhearviointien seurauksena koko teollisuuden ala on kuolemassa sukupuuttoon. Onko valtioiden tehtävä pelastaa nämä epäonnistuneet teollisuudenalat lainsäädännöllisillä munauksilla?
Aika monta kysymystä, jota maamme lakeja laativat parlamentaarikot eivät ole tainneet älytä kysyä lobbareilta ja heidän palkanmaksajiltaan. Ja vaikka olisivatkin älynneet, niin olisivatko he välittäneet?
---