Näin sitä taas mennään. Keskusrikospoliisin lapsiporno-listalle joutui sivusto, joka arvosteli lakia lapsipornon levittämisen estotoimista. Tämä oli täysin odotettavaa, koska mustaa listaa pitää yllä henkilöt joilla ei ole alkeellisia edellytyksiä pitää yllä kyseistä listaa. Jokaisen asiasta kiinnostuneen kannattaa lukea kansanedustaja Jyrki J. Kasvin postaus asian tiimoilta. Itse asia on sen verran tärkeä, että Kasvin nostamat pointit pääpiirteissään kannattaa kerrata tässäkin postauksessa.
Kun laki lapsipornon levittämisen estotoimista säädettiin, niin painotettiin estotoimien tarkkuutta. Tällaisia emämunauksia ei olisi pitänyt päästä käymään. Nyt vain kävi. Samalla on vedetty vessanpöntöstä alas lain mukanaan tuomien suodatusjärjestelmien avoimuus. Keskusrikospoliisi kieltäytyy avaamasta listojaan ulkopuolisille. Se siis kieltäytyy tekemästä sitä, mitä siltä lakia säädettäessä edellytettiin.
Tästä huolimatta Keskusrikospoliisin päähän potkiminen ei tässä kohdassa ole reilua. Poliisi-instituutio toimii niillä toimintatavoilla kuin mitä se parhaimmakseen näkee. Tähän toimintaan kuuluu olennaisena osana tutkinnan alaisena olevien asioiden pitäminen instituution sisällä. Liian avoin toimintatapa voisi haitata tutkintaa. Syyttävät sormet tulee osoittaa Arkadian mäelle.
Lain hyväksyneet ja muotoilleet kansanedustajat ovat asettaneet Keskusrikospoliisin tilanteeseen, jossa se ei voi tehdä sille kuuluvia tehtäviään ja vaatii siltä ylimitoitettuja panostuksia alueella, joka ei sille oikein ole koskaan kuulunut (tai ei enää 2000-luvulla pitäisi kuulua). Näin todelliset typerykset voivat pestä kätensä ja välttävät vastuunkannon, kun sen aika tulee.
Tällaista on suomalainen demokratia. Sen ensimmäinen tunnusmerkki on, että vastuullisten tehtävien hierarkiassa noustaan munailemalla. Omaa pätevyyttään ei kannata osoittaa, koska silloin eteneminen uralla pysähtyy. Munailemalla pääsee entistä vastuullisempiin tehtäviin ja sieltä taas ylemmäksi lisää munaamalla … vastuuta kantamatta.
Toinen keskeinen tunnusmerkki on lupausten pettäminen välittömästi, kun ensimmäinen mahdollisuus ilmaantuu eteen. Tällä tavalla lupauksien pitämisestä ei kannata kantaa huolta. Jokainen rikottu lupaus tekee niiden lunastamisesta entistä yhdentekevää. Glooria kannattaa kerätä lupausten esittämisen hetkellä pullistelulla ja keinotekoisesti ryhdikkäästi seisten.
Älkää antako kaiken tämän hämätä itseänne. Kekkonen ei ole kuollut. Hän elää voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin keskellä uutta Kekkoslovakiaa, joka on noussut silmiemme eteen varkain. Ja me annoimme sen tapahtua. Itse asiassa me pystytimme sen. Vitun kivaa!
