Jo muutaman päivän minua on vaivannut vaikenemisen aiheuttama ahdistus. Viimeisten kuukausien aikana ei ole ollut juuri mitään positiivista sanottavaa politiikasta, poliitikoista, mediasta, journalismista tai oikein yhtään mistään, mikä liittyy kotimaahani ja kotimaisuuteen. Sellaista skeidaa tässä maassa juuri nyt pyöritetään, että ei edes jaksa jauhaa samoista teemoista koko ajan samaa virttä.
Katsotaanpa tässä viime aikoina “framella” olleita aiheita. Lapsiporno vs. sananvapaus - Joo. Ei mitään saumaa löytää rationaliteetin pilkahdusta koko keskustelusta. Kun yrittää puhua teknisestä ja juridisesta umpikujasta, niin toinen osapuoli lyö pöytään lapsipornokortin, peittää korvat, sulkee silmät ja huutaa kovaan ääneen: “La la la laa!”. Ja ei olla lastentarhassa, vaan parlamentaarikoiden seurassa.
Suomen Batman & Robin?
Matti Vanhanen - voi jumalauta! Suomen poliittisia puikkoja vetelee todellisuudesta vieraantunut tunari, joka päästyään pälkähästä vetää itsensä siihen takaisin ihan omasta tahdostaan.
Ilkka Kanervan tekstiviestittely - voi jumalauta osa 2! Olisi se hyvä, jos maassamme kirjoitettaisiin poliittisen journalismin saralla jostain ihan oikeasti tärkeistä asioista. Mutta ei. Etulinjan poliitikot tarjoavat sellaista roskaa lehdille, että vakavasti itsensä ottavien poliittisten toimittajienkin on kirjoitettava törkyjournalismia. Mitäköhän seuraavaksi?
Ei siis ihme, että suuren kotimaisen journalistipalkinnon voittaa satunnaisen huomion tehnyt koululainen. Ihan kiva hänelle, mutta kyllä tässä maassa on tärkeämpiäkin journalistisia saavutuksia saatu aikaan edellisenä vuotena … vai onko?
Onneksi meillä on Lehti (Suomen paras journalimi- ja journalistikriittinen “julkaisu” - ja yksi parhaista blogeista). En vaan nyt ihan heti ymmärrä heidän tahtotilaa laajentaa toimintaa paperijulkaisun muotoon, mutta se on minun mielipiteeni.
Ai niin. Bloggiesin voittajat on julkistettu. Ihan kivaa … loppukevennys, dude.
