Erittäin arvattavasti tämä päivän aikana on blogosfäärissä kohistu Helsingin Sanomien blogi-jutusta (kts. sim. edellinen postaus). Onpä näitä eriäviäkin mielipiteitä bloggaajien kuohahduksesta (ja myötähäpeällisestä ilkunnasta) esitetty. SchizoBlog esittää nyt todellisen journalistisen haasteen kaikille Suomen “merkittävien” medioiden edustajille.
Kirjoittakaa todella hyvä ja perinpohjainen juttu blogeista, bloggaamisesta ja osallistuvasta mediasta. Näkökulma saa olla ihaileva, kriittinen, pilkallinen tai ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta tarkistakaa faktat (ei kahteen, vaan jopa kolmeen kertaan) ja opetelkaa termit niin kuin ne ovat eikä niin kuin te luulette niiden olevan. Jutun onnistumisen tässä tehtävässä arvioi suomalainen blogosfääri. Se juttu voittaa, jossa on vähiten asiavirheitä ja muita munauksia.
Tehdään haasteeseen vastaaminen hieman helpommaksi ja annetaan muutama suuntaa antava ohje:
- Blogia ei voida kääntää verkkopäiväkirjaksi (vaikka se päätoimittaja näin vaatii, niin se ei ole niin). Kaikki verkkopäiväkirjat ovat blogeja, mutta kaikki blogit eivät ole verkkopäiväkirjoja. “Blogi” termin ekstensio (merkitysalue) on laajempi kuin “verkkopäiväkirjan”. Ne eivät siis ole korvattavissa toisillaan. Tätä selkeämmin ei enää asiaa voida selittää.
- “Kansalaisjournalismi” on käsitteenä jotain sellaista, jota moni bloggaaja ei allekirjoita tekevänsä. Vaikka yhdyssanassa esiintyy sana “journalismi”, niin sillä ei ole perinteisen journalismin kanssa juuri mitään tekemistä. Kannattaa siis välttää tämän käsitteen käyttämistä (tai sen kautta blogien ymmärtämistä), jos haluaa etteivät bloggaajat naura päin naamaa, kun herra toimittaja kompastuu heti ensimetreillä käsitteelliseen sekoiluun.
- Tutustukaa blogeihin kunnolla! Tätä asiaa ei voi olla alleviivaamatta kerta toisensa jälkeen. Yleensä toimittaja näyttää tekevän blogeja käsitelleen artikkelin kiireessä ja muodostaa näkemyksensä hyvin rajallisen otoksen perusteella. Esimerkiksi yhdessä pitkäikäisessä blogissa voi olla useampi tuhat postausta. Siihen määrään mahtuu yleensä monenmoista kirjoitusta. Kannattaa siis tutustua niihin arkistoihin (archive), joiden linkit sijaitsevat yleensä siinä blogin sivupalstassa.
- Lukekaa alan kirjallisuutta ja tutustukaa merkittäviin blogeihin maailmalla. Aiheesta on nyt ilmestynyt niin monta merkittävää teosta, että tiedon puutteeseen vetoaminen on merkki laiskuudesta ja ammatillisen selkärangattomuudesta. Samoin maailmalla on paljon (monella muullakin kielellä kuin englannilla) merkittäviä blogeja, joiden saavutukset ovat kiistattomat (ihan kaikilla mittareilla katsottuna).
- Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: printtimedia on printtimediaa ja verkkomedia on verkkomediaa. Vaikka blogien kohdalla usein pelataan teksteillä ja kuvilla, niin yhtenevyydet printtimedian tuotteisiin loppuvatkin siihen. Printtimedian kriteerien käyttäminen verkkomedian kohdalla on vähän sama kuin yrittäisi korjata autoa mopon piirustuksia käyttäen. Ne eivät ole yhteismitallisia.
Tätä enempää ei kannata alkaa tehtävää helpottamaan.
Omalta osaltani voin sanoa, että blogeista kirjoitetaan niin tolkuttoman huolimattomasti ja suorastaan sanottuna ammattitaidottomasti, että välillä hävettää (ja tässä en nyt viittaa pelkästään Hesarin tämän päiväiseen juttuun). Mitäköhän siitä tulisi jos joku YLE, Helsingin Sanomat tai vaikka STT kirjoittaisi yhtä ammattitaidottomasti Suomen ulkopolitiikasta? Ei taitaisi mennä painoon tai tulla tuubista ulos sellaisia juttuja.
Haaste on siis heitetty. Blogeilta odotetaan “valtamedian” edustajien toimesta välillä kohtuuttomia tuloksia. Onko hyvän blogi-jutun odottaminen kohtuutonta “valtamedian” toimittajilta? Vai onko se jopa mahdotonta?
