Kerrankin erittäin tervetullut lisä webin standardisointiin - Email Standards Project. Omassa työssäni kaikkein eniten itsetunnon päälle ottaa HTML -emailien rustaaminen. Mikkisoftan Outlookin äärimmäisen huonouden takia mitään oikeasti järkevää ei voi toteuttaa, vaan pitää alistua table-taiton ja font-tagien kurjimukseen. Milloinkohan ne siellä jossain oppii?
Jeps. Sopivasti pääsiäisenä.
Nyt sitten voidaan jännittää mikä ulkomaalainen media uutisoi tämänkin tyyliin: “Cell phone giant Nokia will found church of its own!”. Ensin oli vesikriisi ja nyt oma kirkkokunta. Mitäköhän se Nokia seuraavaksi innovoi?
Siis niin kuin mitä?!?
[ via Pintis ]
Ja vertailun vuoksi.
Pitäisi varmaan tehdä jotain saitin toimivuudelle.
Katselkaa te trendipellet LCD-televisioitanne. Minun valintani on LSD-televisio.
Street Fighter oli aikoinaan tappelupelien kuningas ja oma lempihahmoni pelissä oli Dhalsim. Oli suorastaan nautinnollista paukuttaa hahmolla turpaan ystävääni Eliasta (josta ei valitettavasti ole kuulunut mitään piiiiiitkään aikaan).
Joskus 90-luvulla pelistä tehtiin elokuvakin, joka ansaitusti floppasi oikein kunnolla. Ensi vuonna odotetaan uutta SF -elokuvaa. Dhalsimin rooliinkin on löytynyt täydellinen ehdokas.
Ai niin. Ja tällainen pitää hankkia makuuhuoneeseen.
Ei niin kuin jaksaisi tehdä yhtään mitään. Taas on se aika vuodesta ja pahalaatuinen kevätväsymys päällä. Pitäisi vielä jaksaa häitäkin järjestellä.
Jos joku muuten tietää hyvän, halvan ja luotettavan catering-firman, niin hihkaiskaa tännepäin. Kyseessä ei saa olla sellainen firma, jolta lähtee mopo tavisvaihteella rotkoon heti, kun kuulee sanan “häät”.
Olen tässä tullut siihen lopputulokseen, että miltein kaikki häät vaikuttavat toistensa kopioilta, koska niiden toteuttamista avustavat firmat kaikki tarjoavat yhtä ja samaa. Samoin näiden firmojen “häävastaavat” ovat omassa ennalta-arvattavuudessaan suorastaan ärsyttäviä. Siksi me emme enää mainitse sanaa “häät”, vaan me olemme järjestämässä “cocktail-henkistä edustustilaisuutta” … Zzzzzz …
Yksi parhaista kampanjoista vähään aikaan. Uskomattoman toimiva ja pitkästä aikaan yllätyin positiivisesti idean toteutuksesta - Hørselstest.
Ja tämä ongelma on aivan yhtä akuutti niin täällä meillä Suomessa kuin Norjassakin.
Erittäin arvattavasti tämä päivän aikana on blogosfäärissä kohistu Helsingin Sanomien blogi-jutusta (kts. sim. edellinen postaus). Onpä näitä eriäviäkin mielipiteitä bloggaajien kuohahduksesta (ja myötähäpeällisestä ilkunnasta) esitetty. SchizoBlog esittää nyt todellisen journalistisen haasteen kaikille Suomen “merkittävien” medioiden edustajille.
Kirjoittakaa todella hyvä ja perinpohjainen juttu blogeista, bloggaamisesta ja osallistuvasta mediasta. Näkökulma saa olla ihaileva, kriittinen, pilkallinen tai ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, mutta tarkistakaa faktat (ei kahteen, vaan jopa kolmeen kertaan) ja opetelkaa termit niin kuin ne ovat eikä niin kuin te luulette niiden olevan. Jutun onnistumisen tässä tehtävässä arvioi suomalainen blogosfääri. Se juttu voittaa, jossa on vähiten asiavirheitä ja muita munauksia.
Tehdään haasteeseen vastaaminen hieman helpommaksi ja annetaan muutama suuntaa antava ohje:
Tätä enempää ei kannata alkaa tehtävää helpottamaan.
Omalta osaltani voin sanoa, että blogeista kirjoitetaan niin tolkuttoman huolimattomasti ja suorastaan sanottuna ammattitaidottomasti, että välillä hävettää (ja tässä en nyt viittaa pelkästään Hesarin tämän päiväiseen juttuun). Mitäköhän siitä tulisi jos joku YLE, Helsingin Sanomat tai vaikka STT kirjoittaisi yhtä ammattitaidottomasti Suomen ulkopolitiikasta? Ei taitaisi mennä painoon tai tulla tuubista ulos sellaisia juttuja.
Haaste on siis heitetty. Blogeilta odotetaan “valtamedian” edustajien toimesta välillä kohtuuttomia tuloksia. Onko hyvän blogi-jutun odottaminen kohtuutonta “valtamedian” toimittajilta? Vai onko se jopa mahdotonta?
Helsingin Sanomat on nyt päässyt suureen johtopäätökseen, jonka mukaan suomalaiset blogit ovat viihdesivuja. Vaikka allekirjoitankin johtopäätöksen täysin, niin kyseenalaistaisin jutun “uutisarvon”. Koko kulttuuri pyörii enevässä määrin viihteen ympärillä. Asiapitoisen sisällön määrä ei suuremmin jyrää suomalaisessa (tai kansainvälisessä) mediamaisemassa.
Jutussa päivitellään sitä, että 50 suosituimman blogin joukossa on noin 44 viihteelliseksi lueteltavaa blogia. Mitä luultavammin samaan määrään päästään 50 suosituimman lehden, televisio-ohjelman jne. kohdalla. Kyseessä on sama journalistien ylimielisyys blogeja kohtaan kuin mikä oli valloillaan noin vuonna 2004, kun blogit alkoivat ilmestymään “perinteisen median” mielenkiinnon kohteeksi (ja tässä kohdassa täyden synninpäästön saa Kari Haakana - tuo Suomen blogihenkisin journalisti … heh heh).
Suomalainen lehdistö odottaa blogeilta jotain Émile Zolan “J’accuse” -tasoista yhteiskunnallista merkittävyyttä jokaiselta postaukselta. Muuten kyseessä on pelkkää amatöörimäistä harrastelu-kirjoittamista.
Käsi pystyyn. Kuinka moni journalisti kykenee naama peruslukemilla ilmoittamaan kirjoittavansa joka päivä “laatujournalismia”? Tai edes kerran viikossa? Kerran kuukaudessa? Kerran vuodessa? Blogien kirjoittajat ovat yksityishenkilöitä, jotka kirjoittavat “oman toimen ohessa” juuri niistä aiheista, mitkä heitä puhuttavat. Viihde puhuttaa meistä aika montaa hyvin usein.
Mitä taas viihteellisyyteen tulee, niin eipä tuo Hesarin kirjoittelukaan viime aikoina ole ollut kovin “asiapitoista”. Kun mennään Hesarin omiin blogeihin, niin asiapitoisuus karisee pois miltein kokonaan. Esimerkiksi Hesarin Big Brother -blogi oli todellinen rimanalitus. Meillä on jo Katso, 7 Päivää ja muut sen sellaiset. Ei Hesaria tarvita siihen sekaan. Viihteellisyyden päivittely suomalaisissa blogeissa on Hesarilta tekopyhää jeesustelua … sorry nyt vaan Hesarin väki.
Mutta onneksi Helsingin Sanomilla on Jussi Ahlroth (ei maksettu mainos). Hän kykenee myöntämään Hesarin kyvyttömyyden ymmärtää nykyistä mediaa esimerkiksi taannoisessa lapsiporno vs. sananvapaus -sekoilussa. Hesarihan lähinnä toisti sivuillaan virallisia tiedotteita ja paljasti aika selkeästi kenen joukoissa sen toimitus seisoo (ja tällä on tekemistä 100% varmuudella puoluepoliittisilla sitoumuksilla … älkää edes yrittäkö kieltää sitä!).
Suomalaiset blogit ovat suurelta osiltaan viihdettä. So fucking what? Yksi plus yksi on kaksi ja niin edespäin. Luulisi nyt ammattitoimittajilla olevan oikeaa journalistista otetta ja näkökulmaa. Mutta nykyisen mediakentän kohdalla Suomen suurimman lehden toimitus tarpoo valitettavan usein ammattitaidossa samassa divisioonassa keskusrikospoliisin (“Google ei ole sivusto, se on selain.” (mp3)) ja ministeriöiden kanssa. Ei siis kovinkaan hyvin. Kouluarvosanana sanottuna: viisimiinus (yrittää, mutta on laiska tai vaan selkeästi yksinkertainen).
Edit: kuvaideasta kiitos Oopalle. Pistäkää kiertämään.
