SchizoBlog - Nothin' But Yeah!

Kun näin ensimmäisen kerran Guitar Hero: On Tour -pelin Nintendo DS:lle, niin ajattelin ettei peli voi toimia. Tämä mainos vain vahvistaa epäilystäni.

[via Pelaaja]

Siitä asti, kun olen bloggaamisen aloittanut, niin vastaan on tullut tasaisin väliajoin näitä ihmisiä, jotka ihmettelevät miten bloggaamisella tekee rahaa. Kuten olen jo aikaisemmin ilmoittanut, niin ei bloggaamisella Suomessa rahaa tehdä. Muutamia lantteja voi joku saada, mutta mitään vakavasti otettavaa tulonlähdettä ei perinteinen bloggaminen tule tuomaan.

Digitoday ihmettelee tätä rahan tekemisen vaikeutta ja kyselee alan “asiantuntijoilta” syitä. Eihän näitä syitä löydetä, kun alan osaamista ei maassa ole kuin muutamilla (ja nämä muutamat eivät antaisi aiheesta haastatteluja ;-)).

Mitä taas blogeissa mainostamiseen ja yritysten omiin blogeihin tulee, niin ne kuuluvat markkinoinnissa siihen tunnettuun 50 prosentin joukkoon, joka on hukkaan heitettyä rahaa. Blogin tulee olla aito ja siinä esitetyt mielipiteet bloggaajan omia. Muuten se ei ole uskottava.

Miksi siis sitten blogata, kun siitä ei mitään taloudellista hyötyä ole? - On kai maailmassa muitakin asioita kuin taloudellinen hyöty. Kun käännän katseeni tästä näytöltä oikealle ja katselen vaimoani, joka on entinen bloggaaja ja sitä kautta - muutaman mutkan kautta - tutustuttiin, niin olen kai todistanut sanani enemmän kuin erittäin vakuuttavasti.

Bloggaaminen ja raha ovat tässä maassa mahdoton yhtälö, mutta tämä on se syy miksi sitä jaksaa pitää blogia vuodesta toiseen. Rakkaudesta avautumiseen aiheesta kuin aiheesta.

Edellinen postaus antoi ehkä vähän väärän kuvan häämatkamme tuntemuksista. Fuschlseen alue on aivan mielettömän kaunis paikka. Suorastaan paratiisi. Ihmiset ovat siellä erittäin ystävällisiä (mikä selittyy sillä, että paikalliset elävät aika pitkälle turismista … se nyt ei ole mikään synti).

Mikään menomesta paikka ei todellakaan ole. Kaupat menevät kiinni kuudelta illalla ja mitään iltamenoa ei hotellien aulabaarien lisäksi ole. Tästä syystä paikkaa voi suositella lämpimästi kaikille perheellisille.

Itse Salzburg on hieman urbaanimpi miljöö. Siellä on kaksi asiaa ylitse muiden. Toinen on Mozart …

… ja toinen on Sound of Music.

Salzburgilaiset ovat kuitenkin aika junttia porukkaa. Kaupungista saa etsiä hyviä vaatekauppoja tai muista oikean urbaanin elämäntyylin merkkejä. Samoin katukuvaa “koristavat” aika pitkälle “tavikset”. Vaatteita löytyy tantoille ja perusmiehille, joilla on varaa maksaa Dressmannin puvun näköisestä Hugo Bossin puvusta kymmenkertainen hinta.

Mutta on kaupungilla oma mielenkiintoinen puolensa. Hyvin suppeasta kidutusvälineiden museosta löysin aidon ja alkuperäisen siveysvyön … huomatkaa sydänkuvion paikka.

Kaikesta tavanomaisuudestaan huolimatta Salzburgissa ja Fuschl Am Seessa osataan yksi asia paremmin kuin missään Suomessa. Palvelu. Ravintolasta saa aina tuoretta leipää, ruoka on hyvää ja palvelun taso tuottaa ainoastaan yhden ongelman … “Jätettiinkö me liian vähän tippiä?” Siinä on suomalaisilla palvelualan ammattilaisilla paikka, josta ottaa mallia.

Toinen merkillepantava seikka oli … taas kerran … reittien viitoitus. Oli polku tai reitti kartassa kuinka syvälle metsään menevä, niin kunnon viitat löytyivät helposti ja yksiselitteisesti. Edes tällainen Kehä III:n sisällä kasvanut kaupunkilainen löysi reitin (tai no, tarvittiin siinä vaimon apua aina välillä).

Ai niin ja tietenkin … Red Bull (Flash -varoitus). Firman pääkonttori oli lyhyen kävelymatkan päässä hotellistamme. Olen aina pitänyt brändistä ja firman meiningistä. Ja rakennus on arkitehtoninen kokemus.

On kai siis sanomattakin selvää, että oli ihan tajuttoman antoisa matka ja todellakin jotain sellaista, jota kaipasi. Voisin avautua vaikka mistä, mutta jääkööt se viimeiseksi, että maamme ammattitaidottomissa Alkoissa asioiminen tulee taas kerran vaikeaksi, kun on käynyt viinakaupassa, jossa myyjä tietää kaiken myymistään tuotteista. Tulin ostaneeksi etsimäni aidon absinttipullon ja kaupan päälle otin vielä absinttitiivistettä pienen pullon. Sitä ei todellakaan kannata alkaa kaataa raakana kurkusta alas. En ole kokeillut, mutta aidossa lederhosen -asussa luennon pitänyt myyjä sai minut vakuuttumaan, että ei kannata.

Kotona ollaan! Uskomattomia maisemia ja uskomattomia kokemuksia. Yksi friikeimmistä kokemuksista oli katolilainen pyhäpäivä, jonka paikalliset itävaltalaiset aloittivat alla olevalla tavalla … kahdeksan aikaan aamulla hotellihuoneen edessä. Ei nukuttanut sen jälkeen …

Tänään tuli kiivettyä paikan korkeimman vuoren huipulle. Valehtilisin, jos sanoisin, että ei paikoitellen vähän pelottanut.

Välillä nousut menivät jyrkiksi. Kaikkein pahimmassa kohdassa ei uskaltanut alkaa kaivamaan kameraa esille.

Parasta colaa, mitä rahalla saa.

Jos ei vähään aikaan tänne tule päivityksiä, niin se tarkoittaa etten ole löytänyt surffilaudalle avointa wlania Itävallasta. Toivottavasti näin ei tule tapahtumaan. Muutenhan olen pahemmassa uutispimennossa.