Olen viimeisten parin viikon aikana pyrkinyt perehtymään luovuuteen ja sen tehokkaaseen käyttöön yrityksen sisällä. Tämä liittyy työhöni ja kuka tietää vaikka työnkuva lähtee suuntautumaan vähän aavemmille vesille. Mutta ei mennä asioiden edelle …
Vieläkään monissa yrityksissä ei osata arvostaa luovuutta ja luovaa työtä. Ja jos sellaiselle on tarvetta, niin paikalle hälyytetään (lue: palkataan) kalliilla “luovan alan ammattilaisia”. Tämänkin jälkeen luovuus nähdään hyvin usein graafisena osaamisena. Maailmalla ollaan jo ymmärretty, että ideat ovat tämän aikakauden uutta valuuttaa. Graafinen osaaminen kuuluu idean toteuttamisen luovaan työhön.
Kun puhe käännetään luovuudesta innovaatio-löpinäksi, niin alkaa Suomessakin pamppujen päissä syttymään lamppuja. Mehän olemme saamassa uuden ja uljaan “innovaatioyliopiston”. Sanahirvityksen takaa kurkkii ilkikurisesti täydellinen epäonnistuminen ja verorahojen räikeä väärinkäyttö (tämä on minun ennustukseni - saatte nähdä, näin tulee käymään). Innovaatiot tulee tehdä yritysten sisällä ja heidän rahoillaan. Koska niiden avulla ne kykenevät kilpailemaan ja saavuttamaan taloudellista voittoa. Valitettavasti tätä ei ole kovinkaan monessa yrityksessä ymmärretty. Jos olisi, niin meillä olisi mittavat innovaatio-investoinnit meneillään maassamme. Mutta näin ei ole.
Itse asiassa minun piti kirjoittaa hienosta uudesta RSS-feedien lukemiseen tarkoitetusta ohjelmasta nimeltä Times, mutta eihän siitä mitään tullut. Kokeilkaa itse. Vähän toisenlainen lähestymistapa asiaan (niin ja vain Mac OS X).
Ja käykää vielä tutustumassa Creative Index -palveluun. Siinä näkyy hyvin tulevaisuus. Perinteinen luova työ tulee olemaan hyvin kilpailtua, jossa verkostoituminen tulee olemaan elinehto.
-
T Says:
May 5th, 2008 at 8:59 pm
Hei,
Hyviä huomioita.
Vähän sivuhuomatuksena näkemykseesi yrityksistä ylivertaisina innovoijina:
Yksityisen sektorin ylivertainen tehokkuus on varsin kiistämätön pala markkinauskontoamme. Kuitenkin muunkinlaisia esimerkkejä on olemassa. Merkittävä tekijä Etelä-Korean sekä Taiwanin hurjassa talouskasvussa oli nimen omaan valtion tukema ja pyörittämä kehitystyö, ‘innovointi’. Uudet innovaatiot laitettiin alulle valtion rahalla ja valtion tutkimusinstituuteissa. Yksityinen sektori astui kuvaan vasta kun prosessi oli päässyt toteutusvaiheeseen. Valtiorahoitteisuus mahdollisti pitkän, jopa parinkymmenen vuoden tähtäimellä tapahtuneen R&D:n (yritysrahoitteinen “innovaatioyliopisto” ei välttämättä samaan kykene). Mallia ei voi pitää kovin huonona, kun tuloksena oli maailman voimakkain ja kestävin talouskasvu.
Suomessa ei paluuta tällaiseen suunnitelmatalouteen ole nähtävissä. Ja yhdyn uskoosi “innovaatioyliopiston” tulevaisuudesta. Tämä siis lähinnä sivuhuomautuksena yksityisen sektorin kaikkivoipuusnäkemyksille.
-
Janne Toivoniemi Says:
May 5th, 2008 at 9:12 pm
Oma näkemykseni ei edusta markkinauskovaisuutta, vaan sitä että innovaation tulee tehdä yritysten sisällä ja niiden rahoilla. Eli siis olen patistamassa yrityksiä investoimaan innovaatioiden tekemiseen.
Itse en usko Etelä-Korean tai Taiwanin ihmeisiin maassamme, koska täällä puuttuu noiden maiden tuolloinen konsensus näillä julkisen sektorin aloilla. Suomessa yliopistot kilpailevat toistensa kanssa niukoista rahoituksista. Maahamme perustettava innovaatioyliopisto on tämän kieroutuneen järjestelmän johdonmukainen lopputulos - ei mikään innovaatio.
-
T Says:
May 5th, 2008 at 9:16 pm
Ja siis vielä Suomen kontekstissa. Innovaatioyliopiston konseptin ei tarvitsisi olla älyllisesti mätä, jos se toteutettaisiin jollain muulla, kuin kvartaalilogiikalla.
Uusi yliopisto voisi luoda yrityksille kansainvälisesti kilpailuedullista toimintaympäristöä (jossa yritysten olisi ehkä jopa edullista pysyä?), josta kaikki hyötyisivät. Yritykset liikevoiton muodossa valtio kansantalouden vahvistuessa. Valtio ja markkinat (julkinen&yksityinen) voisivat toimia ristiridattomasti tukien toisiaan.. noh kehityssuunta on päinvastainen, joten turhaan avaudun.
-
Janne Toivoniemi Says:
May 5th, 2008 at 9:51 pm
T,
Koskaan ei ole turhaa avautua. Koskaan ei voi tietää kuka näitä blogeja lukee … heh heh.
Itse työskenneltyäni kummallakin puolella aitaa olen tullut siihen lopputulokseen, että yliopistomaailmassa ei uskalleta lähteä rohkeasti viemään omaa näkemystä yrityksille. Kuunnellaan vaan kiltisti, mitä toinen haluaa ja lähdetään toteuttamaan sitä. Pitäisi olla enemmän munaa sanoa: “Ei se kuulkaa noin mene. Antakaas kun me vähän valaistaan teidän näkemyksiä.”
Toisaalta, olen huomannut että suurissakin yrityksissä löytyy halukkuutta kuunnella uusia näkemyksiä ja jopa valmiuksia ottaa vastaan oman toiminnan kyseenalaistavia näkemyksiä. Uskon, että tätä jopa akateemiselta maailma odotetaan. Näyttöä siitä, että sillä on jotain merkittävää sanottavaa ja annettavaa yritysmaailmalle.
Myötäilijöiden kuunteleminen ei ole liiketoiminnan kannalta tuloksellista pitkällä tähtäimellä. Minä en ainakaan haluaisi kuunnella jatkuvasti, että teen juuri oikein ja oikeita ratkaisuja. Jos haluaa kehittyä ja kehittää on kuunneltava myös vastakkaisia näkemyksiä.
