Rajalinja internetissä puuhastelevien kansalaisjournalistien ja vakavasti otettavien ammattitoimittajien välillä on hämärtymässä.
Lainaus on päivän Hesarissa julkaistussa Ninni Lehtniemen kirjoittamasta jutusta. Vaikka itse juttu kertoo verkostojournalismista ihan positiiviseen sävyyn, niin yllä olevassa lainauksessa tiivistyy suomalaisen median asenne meihin muihin - verkossa puuhastellaan ja sen seurauksena rajat hämärtyvät.
Monessa muussa blogissa tullaan varmaan antamaan taas täyslaidallinen Hesarin jutusta, joten sen enempää en tähän “puuhasteluun” jaksa ryhtyä. Sen sijaan minua häiritsee enemmän tämä rajojen hämärtyminen. Kuinka tyhminä toimittajat meitä lukijoita oikein pitävät?
Minulle ja hyvin monelle muulle median käyttäjälle mitkään rajat eivät ole hämärtyneet. Kyllä sen “vakavasti otettavan ammattitoimittajan” kirjoittaman jutun erottaa “puuhastelevien kansalaisjournalistien” kirjoittamista jutuista. Yleensä eron huomaa siitä, että näiden ammattitoimittajien kirjoittamat jutut sisältävät enemmän asiavirheitä ja uutisten sekaan työnnettyjä mielipiteitä “faktoina”. Näitä virheitä eivät näytä ainakaan toimittajat huomaavan.
Toimittajan ammatti on vain ammatti muiden joukossa. Se ei itsessään enää takaa mitään sen suurempaa statusta. Tätä harvempi toimittaja näyttää ymmärtävän. Mutta tämähän ei ole mikään sattuma, koska lukeva yleisö voi olla tavallista rivitoimittajaa korkeammin koulutettu (ja enenevässä määrin näin onkin). Joten status tulee ansaita yleisön edessä. Kuinka moni rivitoimittaja sen oikeasti tekee?
Toimittajien palkka tulee viime kädessä lukijoilta. Vaikka suurin osa lehtien tuotoista tulee mainoksista, niin ilman lukijoita ei näitä mainostajiakaan lehdillä olisi. Joten luulisi näillä ylimielisillä toimittajilla olevan edes hieman nöyryyttä yleisön edessä. Median aikoinaan nauttima valta on ollutta ja mennyttä. Siitä ei saada enää takaisin. Jos journalismi haluaa pelastaa itsensä ja tulla joskus tulevaisuudessa oikeasti “vakavasti otettavaksi”, niin se ei tule tapahtumaan aliarvioimalla yleisöä.
Eli, mitkään rajat eivät ole hämärtyneet ja journalistit tekevät työssään virheitä siinä missä kaikki muutkin. On hyviä ja huonoja toimittajia. Se, että toimittaja sattuu työskentelemään jossakin institutionalisoituneessa mediatalossa ei takaa sitä, että hän ymmärtäisi nykyisestä mediakentästä juuri yhtään mitään. Hän ei välttämättä osaa edes kirjoittaa kunnollista suomea tai hyvää juttua. Hän ei myöskään välttämättä osaa itse erottaa omia asenteellisia näkemyksiään “objektiivisista” faktoista. Sama pätee bloggaajiin. On hyviä ja huonoja blogeja. Tämän ymmärtäminen näyttää olevan monelle rivitoimittajalle ylivoimainen tehtävä …
