Kunnallisvaalit kolkuttelevat ovella ja poliitikot pyrkivät mitä kirjavin keinoin tuomaan itseään esille. Osku Pajamäen pituusjono vastustus voidaan laskea tämän ilmiön piiriin (tiedetään, olen kyynikko näissä asioissa). Mutta onhan tuossa tietty totuuden siemen. Itse sain usein olla se jonon viimeinen koulussa jonotettaessa (jono alkoi yleensä pisimmästä). Varsinkin ala-asteen liikuntatunneilla tämä nöyryytys oli niin yleistä, että ei siihen edes osannut suhtautua kielteisesti.
Ehkäpä noista vuosista on kantautunut inhoni jonottamiseen itseensä. Jos ei ole ihan pakko saada ostoksia tehtyä, niin yli kahden ihmisen kassajonot saavat minut vaihtamaan liikettä. Ei tämä mikään Neuvostoliitto ole. Ja voitte vain kuvitella, että olen kävellyt hyvin useasta liikkeestä ulos. Varsinkin, kun liikkeiden hinnoissa harvemmin näkyy “jonotusalennus”.
Jonottamiseen pakottaminen ylipäätänsä on vallankäyttöä. Siihen koulutetaan lapset jo lastentarhassa ja jukuripäisempi sukupuoli pakotetaan vielä ottamaan ylimääräinen vuosikurssi jonotuksessa armeijassa (tai siis ne, jotka kyseisen kansalaisvelvollisuus muodon haluavat suorittaa). Nyt kun olen käynyt kaikki jonottamisen koulut läpi elämässäni, niin minuahan eivät mitkään liikkeet pakota jonottamaan. Minähän vien sinne rahaa! Tai siis veisin, jos asiakaspalvelu olisi järkevällä tasolla.
Jäämme siis odottamaan jonottamisen kieltämistä ajavaa poliitikkoa. Tiedä vaikka hän saisi ääneni.
-
Äsh Says:
September 4th, 2008 at 10:02 pm
Kuudennella luokalla ollessani kiellettiin “Kuka pelkää mustaa miestä?”-leikin leikkiminen. Ja joo, kyllä meidätkin pituusjärjestykseen pistettiin usein liikuntatunneilla niin ala- ja yläasteella, ja usein itse olin siinä kolmasosassa, jotka olivat joukon lyhyimpiä.
Säännöksiä on sitä mukaa tippunut entistä enemmän, usein koskien nimenomaan liikuntaa (kuten se, että enää ei mukamassa saa juoksuttaa cooperia, vaan pitää juoksuttaa 2000m lenkki). Näitä säännöksiä ei kuitenkaan ole koskaan osattu noudattaa, vaan ne on kierretty jollain tavoin, kuten se, että “kuka pelkää mustaa miestä?”-leikistä tuli “kuka pelkää palomiestä/opettajaa/päättäjää/idioottia/mitätahansa…”
Pitääkö Suomestakin tehdä joku USA, jossa kielletään kaikki mahdollinen vain siksi, että kieltäminen on hauskaa ja sillä saadaan muka muutosta aikaan? Ei minulle ainakaan jonoon järjestyminen ole mitään traumoja aiheuttanut, eikä sekään, että minut on valittu monen monta vuotta aina viimeisen viiden joukosta tiimiin liikuntatunneilla.
Edelleenkin painotan sitä, että en todellakaan syrji pienempiä (itseasiassa pienellä varrella varustetut ihmiset omaavat usein eniten munaa) vaan minua ärsyttää se, että jos kohta kielletään kaikki siksi, kun on päästy kieltämisen ja sensuroinnin makuun.
Ugh, olen puhunut. :)
-
Janne Toivoniemi Says:
September 4th, 2008 at 10:13 pm
Niinhän se on. Yhteiskunta ja laajemminkin kaikki sosiaalinen elämä sisältää aina jonkinlaista “ulossulkemista” ja “luokittelua”. Onneksi niistä kaikkein pahimmista on jo päästy eroon (aika monessa yhteiskunnassa). Kuten sanoin, niin aika pitkälle poliittisten irtopisteiden keruulta kyseinen huoli vaikuttaa.
-
Sedis Says:
September 5th, 2008 at 7:28 am
Pituusjonot olivat toki lyhyen elämäni aikana huonoista kokemuksista vähäisimpiä, mutta silti ikimuistoisia, olinhan paitsi varreltani viimeisten joukossa luontojaan myös nuorin, kun olin “loikannut” yhden luokan yli koulun alkuvaiheessa.
Minulta puuttui vuoden pituus- ja vähän muukin kasvu muihin verrattuna. Urheilukentällä olin aina jättiläisten keskellä.
Urheilussa piti siis pärjätä vuotta, kahta vanhempien kanssa tasaveroisesti, sillä myös arvosanat annettiin lähtökohtia sen kummemmin erottelematta - majuriopettajamme piti liikuntatuntien organisoinnissa lähtökohtana armeijaa.
Tämä kaikki ei onnistunut muuten kuin varvastamalla ja sittenkin onnistuin olemaan muita päätä pidempi vain muutamassa lajissa. Mutta niitä lajeja oppikin sitten pitämään arvossa.
Pituusjonot johtivat segregaatio-kakkoseen: joukkuelajeissa “kapteenit” saivat valita yksi kerrallaan joukkueensa jäsenet ja vasta parin kolmen viimeisen, yleensä pienimmän ja lyhimmän kohdalla tuli demokraattinen armahdus - nämä kilpaurheilun ulkopuolelle jääneet määrättiin joka toinen-periaatteella sitä ennen urheilullisin perustein muodostettuihin joukkueisiin.
Muut tietysti ymmärsivät pudistella päätään kohtalon sormen osuessa näihin lajin vähäisimpiin.
Oskun on hyvä tehdä ehdotuksiaan, sillä hän 178 senttisenä sattuu olemaan suomalaisen miehen pituuden keskimitta.
Mutta on lyhyydestä hyötyäkin. Velipoika, “pikkuveli” aikoi pienenä antaa köniin isolle veljelleen “heti kun kasvaa isommaksi”. Jumala rankaisi isottelusta ja jätti hänet neljä senttiä lyhemmäksi. Saatoin näyttää pitkää nenää sitten nelikymppisenä.
-
Timo Says:
September 5th, 2008 at 9:46 am
Eräät puhelinoperaattoreiden kaltaiset firmat, jotka tietävät, että ihmiset jaksavat maksaa heidän laskunsa nurkumatta silkkaa laiskuuttaan, ovat siirtäneet jononsa palvelunumeroihin. Sellaiset pitäisi kieltää aivan ensiksi. (Puhelinmyynnin voisi kieltää samalla.)
VIelä aivan äsken en sietänyt sekunnin vertaa hissimusiikkia, mutta nykyään ovat saaneet minutkin nöyrtymään.
-
Äsh Says:
September 5th, 2008 at 12:52 pm
“VIelä aivan äsken en sietänyt sekunnin vertaa hissimusiikkia, mutta nykyään ovat saaneet minutkin nöyrtymään.”
Onneksi tässäkin asiassa armahtaa yritys nimeltä Apple Inc. Olen pari kertaa joutunut soittelemaan heidän asiakaspalveluunsa ja voi että, kun siellä pyörii hyvää musiikkia.
Siinä jo melkein toivoo, ettei jontus loppuisi koskaan. :)
-
Mike Says:
September 5th, 2008 at 2:31 pm
Toiveesi on kuultu. Tampereen yliopiston Linna-ruokalassa ei enää useinkaan jonoteta, vaan kävellään salaattisaarekkeelta suoraan ruokasaarekejonon keskelle.
-
Timo Says:
September 5th, 2008 at 10:48 pm
Ja nyt kaikki syvänmerensukeltajat kannelle mars pituusjärjestykseen
-
Timo Says:
September 7th, 2008 at 5:16 am
Moi kaima, huumorintajusi hämmentää.
-
slerssi Says:
September 7th, 2008 at 9:18 am
ääh, jonotus on kivaa mutta porukassa - siellä tapaa ihmisiä. yksin jonottaminen puhelinpalvelussa on perseestä.
-
Anzi Says:
September 7th, 2008 at 8:05 pm
Pistetiinkö teillä muka koulussa pitkät etupäähän ja lyhyet jonon hännille? Meillä se meni toisinpäin. Aina sai luokassakin istua takarivissä, mikä oli kieltämättä välillä ihan hauskaakin.
Jonotus on OK jos tietää sen johtavan johonkin ja jono on lyhyt. Puhelinoperaattoreille soitan vain pakosta ja ylipitkät jonot kierrän kaukaa.
