Spinal Tapin yksi ikimuistoisimpia dialogeja käytiin vahvistimien volyyminuppien asteikoista:
Nigel Tufnel: The numbers all go to eleven. Look, right across the board, eleven, eleven, eleven and…
Marty DiBergi: Oh, I see. And most amps go up to ten?
Nigel Tufnel: Exactly.
Marty DiBergi: Does that mean it’s louder? Is it any louder?
Nigel Tufnel: Well, it’s one louder, isn’t it? It’s not ten. You see, most blokes, you know, will be playing at ten. You’re on ten here, all the way up, all the way up, all the way up, you’re on ten on your guitar. Where can you go from there? Where?
Marty DiBergi: I don’t know.
Nigel Tufnel: Nowhere. Exactly. What we do is, if we need that extra push over the cliff, you know what we do?
Marty DiBergi: Put it up to eleven.
Nigel Tufnel: Eleven. Exactly. One louder.
Marty DiBergi: Why don’t you just make ten louder and make ten be the top number and make that a little louder?
Nigel Tufnel: [pause] These go to eleven
Tänään kirppiksellä tuli vastaan laita, jossa asteikko menee aina kahteentoista. Mikä sitten lienee? (Kervå varmaan tietää.) Oli menossa tyypille nimeltä Jimi.
