En ole vielä ehtinyt äänestämään. Eikä ole mikään kiire, koska en ole löytänyt varmuutta omasta ehdokkaasta. Kuten kuuluu, niin olen täyttänyt muutamia vaalikoneita, joiden tuloksiin olen enemmän kuin erittäin pettynyt. Yksi kone ehdotti ykkösehdokkaakseni kroonista valhetelijaa, joka on päättänyt ryhtyä opintojen epäonnistuttua kunnallisvaaliehdokkaaksi. Ei kiitos. Seuraava kone ehdotti ensimmäisenä vaihtoehtona puolihullua feministitutkijaa. En minä nyt niin hullu ole, että hänelle ääneni antaisin. Kolmas kone taas väitti pokkana, että olisin tyytyväisin valitessani ehdokkaakseni käytöstavattoman rääkyjän.
Kaikille ykkösvaihtoehdoille on yhteistä se, että ovat puolituttuja tai sen tapaisia opiskeluajoilta ja kaikki ovat vihreiden ehdokkaita. Tällä kertaa en aio antaa ääntäni kyseisen puolueen ehdokkaalle, koska nykyiset edustajat ovat hoitaneet pestinsä tolkuttoman huonosti. Kelle siis antaa ääneni?
Minulla on pari keskeistä teemaa, joihin haluan ehdokkaani ottavan kantaa. Kaikkein keskeisin asia on se Pekka Niskan humppakeskuksen sabotointi. Se ei nyt vaan saa tulla Töölönlahdelle. Kantturat humpatkoot jossain muualla.
Seuraavaksi keskeinen teema on tämän “Stop töhryille -kampanjan” lopettaminen ja siinä korruptoituneiden virkamiesten saattaminen edesvastuuseen teoistaan. Minun verorahoilla eivät mitkään pönöttäjät etelän auringossa lomaile.
Mitäs vielä? Pyöräkaistat. Pyöräilijät kuuluvat ajoteille eikä jalankulkijoiden sekaan. Pyöräpoliisit valvomaan autoilijoiden ajamista. Enemmän skeittipuistoja junnuille. Tasokkaille baareille kaupungin tukea. “Sedu vittuun Stadista” -kampanja. Tarpeiden mukaiset yleiset vessat koko kaupungin alueelle. Isommat katuroskikset ja tiheämmät tyhjennysvuorot. Puistojen roskaajia tulee sakottaa ja usein … Onhan noita. Olisi kai itse pitänyt alkaa ehdokkaaksi.
Pitää siis jatkaa etsimistä. Ainakin yksi ehdokas vastustaa yhtä innokkaasti Pekka Niskan tangoterroristikeskusta kuin minäkin … ehkäpä hän on ehdokkaani.
