SchizoBlog - Nothin' But Yeah!

Turha tulla minulle urputtamaan, ettenkö tuntisi vodkaa. On diplomi ja kaikkea … ja päänsärky.

Kiitos kaikille muille vuosikurssin 2008 valmistuneille …

Tänään on siis tekopyhä Älä osta mitään -päivä. En ole koskaan tajunnut päivän tarkoitusta edes Luonto-liiton näkökulmasta. Jos minä voisin päättää, niin tämä päivä muutettaisiin Joulu kaupallisemmaksi -päiväksi, jolloin joulun kaupallistumista hypetettäisiin vuosi vuodelta suuremmalla rummutuksella. Ihan vaan sen takia, että kaupallisuuteen auttaa ainoastaan yliannostus ja joulun “alkuperäinen” merkitys tulisi jo unohtaa …

Ei jumalauta! Nyt on luvassa aivan tajutonta tavaraa valkokankaalle. Tämä on saatava Suomeen teatterilevitykseen. Artolle kiitos vinkistä …

Lisää Twitch ja tietenkin leffan virallisilta kotisivuilta Black Dynamite.

Teuvo Loman teki siis rikosilmoituksen ryhmästä Facebookissa joka on otsikoitu “hakataan teuvo heteroks!!!!!!(loman)”. Ryhmän perustaja perustelee ja selittelee ryhmää huumorilla. Omasta mielestäni väkivallalla uhkailu ei mene huumorin piikkiin koskaan.

Suomessa väkivallalla uhkailu on miltein kansantapa, johon törmää aina silloin tälloin. Maassamme on edelleen kansalaisia, jotka reagoivat erilaisuuteen ja ymmärtämättömyyteen väkivallalla - todellisella tai kuvitellulla. Tähän epämiellyttävään piirteeseen puututaan hyvin harvoin ja vielä harvemmin oikeuden toimesta. Olenkin aikaisemmin sanonut, että maassamme saa lievempiä tuomioita pahoinpitelystä ja tappamisesta kuin omaisuusrikoksista. Oma veikkaukseni olisi, että jos ryhmän nimi olisi ollut “Pöllitään Teuvon rahat (loman)”, niin poliisiauto olisi jo kurvannut jokaisen ryhmän jäsenen pihaan ja jengi olisi pidätetty välittömästi (ja kyllä, nyt liioittelin).

Väkivalta ja viha ovat asioita, joita maassamme ei osata käsitellä. Tämä kävi taas hyvin ilmi Hesarin otsikoinnista - “Teuvo Lomanin viharyhmä sai oman viharyhmän”. Siinä on taas nämä bloggaajien ohi ammattikirjoittajiksi itse itsensä nostaneet toimittajat osoittaneet oman “ammattitaitonsa” aukottomasti. Se, että joku ryhmä on perustettu vastustamaan toisen ryhmän väkivaltaista uhkausta, ei tee siitä viharyhmää. Asioita voidaan vastustaa ihan ilman vihaa vastustuksen kohdetta kohtaan. Tämä taitaa olla joillekin meille vähän liian monimutkaista ymmärtää … valitettavasti.

Sekin näyttää olevan liian vaikea ymmärtää, että Teuvo Lomanin seksuaaliseen suuntautumiseen väkivaltaisesti suhtautuvan ryhmän vastustaminen ei tarkoita, että pitäisi itse Teuvoa yhtään minään. Siitäkin huolimatta hänelle tulee taata oikeus harjoittaa omaa seksuaalista suuntautumista ilman pelkoa hakatuksi tulemisesta.

Kas. Vanha on taas vallattu. Hitto, kun ei keksinyt tätä opiskellessa. Yöllä on tiedossa bileet. Näin vanha ei jaksa vaivautua paikalle, mutta pettäisin itseäni jos edes ajattelisin närkästyväni tästä opiskelijoiden toiminnasta (paitsi, että tekivät sen, minkä minun olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten). Toivottavasti hommasta jää käteen muutakin kuin hyvät bileet …

Valtaajien blogi - Vanhan tiedotuskanava

Minun piti kirjoittaa tämä arvostelu vasta albumin kauppoihin ilmestymisen jälkeen, mutta koska Roklinnun hlehto ehti aloittaa, niin minäkin otan pienen varaslähdön. Jokainen SchizoBlogia pidempään seurannut tietää minun odottaneen Chinese Democracya siitä asti kuin olen tätä blogia kirjoittanut (ja sitäkin aikaisemmin). Joten ennen kuin sukellan tuon legendaarisiin mittoihin jo ennen ilmestymistään saavuttaneen albumin sisältöön, niin teen pitkähkön retrospektiivisen katselmuksen albumin historiaan ja yritän korjata muutamia väärinkäsityksiä sen ympäriltä.

Bändi Jokaiselle innostunutta odottamistani seurannut myös tietää minun istuvan tiukasti Axl -puolueessa. Minulle Guns N’ Roses on kaksi henkilöä - Axl Rose ja Izzy Stradlin. Slash, Duff ja Steven (siis alkuperäisestä kokoonpanosta) lähinnä ratsastivat heidän aikaansaannosten kustannuksella. Ainoa poikkeus on “It’s So Easy”, joka on alunperin Duff McKaganin ja West Arkeenin yhteistuotos. Lähes kaikki klassiset Guns N’ Roses -biisit ovat Rosen ja Stradlinin käsialaa. Joten tässä ei lähetä tähän: “Tää bändi ei ole Guns N’ Roses, koska siinä ei soita Slash”. Slashin ansiot bändissä ovat olleet lähinnä ulkomusiikillisia - kiharapilvi ja silinterihattu. Kuka tahansa keskivertoinen ammattikitaristi olisi kyennyt hoitamaan Slashin musiikillisen panostuksen bändissä. Vai kuinka monta ihan oikeasti hyvää biisiä kitaristin käsistä on lähtenyt Guns N’ Rosesin ulkopuolella? Kuinka monta biisiä Slash sävelsi itsenäisesti Guns N’ Rosesissa? - Vastaus: ei yhtään.

Axlia ei myöskään voi syyttää klassisen kokoonpanon hajoamisesta. Heistä jokainen (paitsi Steven Adler) lähti omasta tahdostaan bändistä. Stradlinin pestaajaksi palkattu Gilby Clark oli alunperinkin tarkoitettu väliaikaiseksi ratkaisuksi ja Matt Sorumia nyt ei kukaan tervejärkinen osaa kaivata. Joten Axl Rose on Guns N’ Roses ja bändinä nykyinen kokoonpano on enemmän bändi kuin joku Whitesnake on koskaan ollut. Miksi kukaan ei esimerkiksi itke AC/DC:n perään vaikka bändissä ainoa kaikki nämä vuodet soittanut henkilö on Agnus Young (Malcomin kaksoisveli on pestannut deekiksellä ollutta veljeään monilla kiertueilla)?

Axl Rosen tuli siis koota kokonainen bändi hajonneen tilalle. Jos hänelle olisi ollut aiva yksi ja sama ketä bändissä soittaa, hän olisi palkannut joitakin sessiomuusikkoja ja äänittänyt levyllisen sävellyksiään muutamassa kuukaudessa. Mutta näin ei tapahtunut. Hän siis halusi taaksen ihan oikean bändin, joka on enemmän kuin osiensa summa. Sellaista ei kykene tilaamaan postimyynnistä ja tällaista kokoonpanoa koostaessa joutuu ottamaan muutamia harha-askelia (varsinkin, kun kyseessä on niin iso bändi kuin Guns N’ Roses - rahastamisen mahdollisuus on enemmän kuin erittäin suuri).

Levytys Chinese Democracya on tehty vuosia, mutta mediassa liikkuneet vuosimäärät ovat olleet miltein poikkeuksetta liioiteltuja. On totta, että Guns N’ Rosesin viimeisin albumi “The Spaghetti Incident?” ilmestyi marraskuun 23. päivä 1993 ja Chinese Democracy julkaistaan marraskuun 23. päivänä 2008. Tästä joku neropatti laskee uuden levyn tekemiseen menneeksi ajaksi päivälleen 15 vuotta. “The Spaghetti Incident?” äänitettiin suurimmalta osalta jo vuonna 1991 Use Your Illusion -sessioiden aikana, joten näin uuden levyn tekemiseen menneeksi ajaksi saadaan kaksi vuotta enemmän eli 17 vuotta. Kuitenkin vuonna 1994 Guns N’ Roses äänitti ja julkaisi The Rolling Stones coverin “Sympathy for the Devil”, jonka jälkeen seuraavan albumin tekeminen tuli alkaa vuonna 1995. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan bändin jäsenet yksi toisensa jälkeen poistuivat omille teilleen.

On vähän tyhmää ajatella, että Axl olisi istunut vuodesta 1993 studiossa tekemässä albumia. Prosessissa on ollut pitkiä taukoja ja todellinen albumin tekemisen voidaan katsoa alkaneen noin vuonna 2000. Tätä ennen vuonna 1999 levy-yhtiö julkaisi demo-vaiheessa olleen biisin “Oh My God”, joka ei ollut Axlin mielestä kovinkaan kiva juttu. Kyseessä ei siis ollut lopullinen tuote, vaan pelkkä kokeilu. Samoin vuodesta 2001 bändi on ollut muutamaan otteeseen kiertueella. Tänä aikana jokainen varmaan ymmärtää, että levyä ei ole tehty (vaikka Pro Toolsit saa läppäriin, niin enpä usko kiertueella paljon materiaalia luodun). Joten oikeammin on sanoa, että Chinese Demcracya on tehty noin 8 vuotta ja siitäkin merkittävä osa on kulunut aivan muissa hommissa kuin levytyssessioissa istuen.

Rock-historia tuntee useita pitkäksi venyneitä levytyssessioita. The Beach Boys venytti biisinsä “Good Vibrations” levytystä neljään kuukauteen, joka oli tuolloin vuonna 1966 täysin käsittämätöntä. Biisin piti olla osa albumia Smile, joka ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Chinese Democracyn pelättiin päätyvän samaan kohtaloon. Toisin kävi. Boston teki vuonna 1986 julkaistua albumiaan Third Stage seitsemän vuotta. Studiossa “Rec” -buttonia painettiin legendan mukaan yli miljoona kertaa. Aikoinaan päiviteltiin Def Leppardin Hysteria albumin kolme vuotta kestäneiden äänitysten pituutta. Nyt kolme vuotta levyn tekemiseen tuntuu isoilla artisteilla olevan miltein standardi. Vaikka Chinese Democracy on maailman kallein albumi, niin ei sen levytykseen käytetty aika ole täysin ainutkertaista rock-historiassa.

Samoin Axl Rosea ei voida täysin syyttää levytyksen pitkittymisestä. Levy-yhtiö on ainakin kahteen kertaan kieltäytynyt julkaisemasta heille toimitettua valmista albumia. Näin levy-yhtiö ei ole toteuttanut heidän sopimusvelvollisuuttaan ja bändi on joutunut palaamaan studioon yhtiön rahoilla jatkamaan työtään. Tällaista työtä ei hoideta lisäämällä pari kaikua ja efektiä, vaan hommaa joutuu tekemään ihan tosissaan. Joskus jopa alusta asti uudestaan.

Guns N’ Roses Moni on itkenyt sen perään, että levy julkaistiin Guns N’ Roses -nimen alla vaikka sen olisi voinut julkaista Axl Rosen sooloalbumina. Tämä on tietenkin aivan totta, mutta olisiko Axl Rose saanut yli 15 miljoonaa dollaria albumin tekemiseen, jos hän olisi ollut työstämässä Axl Rosen sooloalbumia? Kuten aikaisemmin jo mainitsin, niin Axl on toiminnallaan osoittanut haluavansa olla bändin solisti, ei sooloartisti. Hän on halunnut julkaista Guns N’ Roses -albumin. Se, että muut bändin jäsenet ovat eronneet tehtävistään ei ole hänen vikansa. Se on ollut kylläkin hänen ongelmansa, joka on pitänyt yrittää ratkaista tavalla tai toisella.

Mutta miten sitten itse albumi? Mitä SchizoBlog on siitä mieltä? No, jos jotain odottaa näin kauan, niin odotuksia ei voida lunastaa mitenkään. Joten se on lähtökohtaisesti pettymys, mutta ei niin suuri pettymys kuin sen olisi pitänyt olla. On tietenkin totta, että vuotojen ansiosta olen kuullut noin 70% levyllä olleesta materiaalista ja näin nähnyt sen kehityksen, mikä studiossa on tapahtunut. Varhaisimmat vuodot ovat olleet vuodelta 1999 ja ne ovat olleet selkeitä demoja. Käydään siis levyn kimppuun biisi biisiltä.

- - -

“Chinese Democracy” Tästä on selkeästi yritetty tehdä uutta “Welcome to the Junglea”, mutta ei se sellainen ole. Voin hyvin kuvitella bändin aloittavan tulevan kiertueensa keikan tällä biisillä. Siinä missä “Welcome to the Jungle” kertoo Los Angelesista, niin “Chinese Democracy” tavoittelee universaaleja arvomaailmoja. Se, mikä on biisin arvomaailma jää arvoitukseksi … tarkoituksella. Ei täydellinen biisi, mutta tällaisella biisillä hyvän rock-levyn tuleekin alkaa.

“Shackler’s Revenge” Yksi sana - Buckethead. Selkeä Buckethead biisi. Valitettavasti Brian Carroll ei enää bändissä vaikuta ja nykyinen ykköskepittäjä Ron Thal yrittää tehdä parhaansa paikatakseen tätä puutetta. Olisi kiva kuulla tästä biisistä se versio, jossa Buckethead on päästellyt täysillä. Nyt sen vain voi yrittää aistia. Oma veikkaukseni on, että tässä biisissä on Guns N’ Rosesin seuraavien julkaisujen suunta (yksi niistä).

“Better” Kaikki jaksavat hehkuttaa tätä biisiä. Ensimmäisen kerran sen kuultuani pidin sitä aika heikkona, mutta useamman kerran sen kuultuani aloin lämmetä sille. Levyllä oleva versio on paras, mitä olen kuullut. Selkeä sinkku, mutta jättää minut lopulta aika pitkälle haaleaksi. Kiva ralli, mutta ei muuta.

“Street of Dreams” Levyn paskin biisi. Tunnettiin alunperin nimellä “Blues”. Ei sytytä millään tasolla. Piste.

“If the World” Alun flamenco-kitara on täysin turha. Se on naurettava. Tämän jälkeen biisi lähtee käyntiin ja siitä tuntuu löytyvän joka kerralla jotain uutta. Selkeä merkki siitä, että Chinese Democracya ei ole tarkoitettu kertakäyttötavaraksi. Näissä biiseissä on enemmän kuin alussa tuntuu olevan.

“There Was a Time” Ensimmäinen todellinen mahtisovitus sinfonioineen. Kertooko tämä biisi bändin hajoamisesta vai suhteen loppumisesta? Luultavasti siitä tunteesta mikä kumpaankin liittyy. Olen kuullut tästä biisistä niin monta versiota, että en osaa sanoa onko tämä se paras. Aikoinaan Axl hoiti Use Your Illusion -albumien orkesterit yksin syntetisaattorilla. Tässäkin on kyse mitä luultavammin samasta “sooloilusta”. Jätkä on lahjakas hommassaan. Se, tekeekö se biiseistä yhtään parempia jää kuuntelijan päätettäväksi. Omasta mielestäni juuri tämä lahjakkuus pilasi aikoinaan “November Rainin” totaalisesti. Alkuperäinen demo biisistä on raastava rakkauslaulu. Levytetty versio taas mahtaileva kasa, joka kaikesta huolimatta lässähtää. Tämä ei lässähdä, mutta ei myöskään lennä.

“Catcher in the Rye” Levyn paras sävellys. Varhaisemman version Brian Mayn soolo oli parempi kuin nyt levyllä kuultava. Mutta biisi on tärkeämpi kuin mikään soolo.

“Scraped” Jengi tuntuu pitävän tästä biisistä. Minusta se taas on filleri. Selkeä LP-kauden toisen puolen aloitusbiisi. En usko, että tulee kuulumaan bändin live-repertuaariin. Jyrää, mutta ei muuta. Levyn pahin pettymys. Miksi se on otettu mukaan?

“Sorry” Hmmm … Ensimmäisen kerran kuultuani tämän biisin pidin sitä aivan hemmetin hyvänä. Kolmannen kerran jälkeen se alkoi ärsyttämään. Kuudennella kuuntelukerralla aloin taas pitämään siitä. Nyt noin kymmenen kerran jälkeen se on taas alkanut vähän ärsyttämään. Selkeästi vaikea biisi. Vaikka pidän melodiasta, niin lyriikka tökkii. Olisi tarvinnut “Coman” tasoista avautumista ollakseen ihan oikea klassikko. Nyt viimeinen maili jää juoksematta.

“Riad N’ the Bedouins” Liian pitkän intron jälkeen ilmoille pärähtää hyvää mättöä, joka ei tarvitse tuekseen mitään sisältöä sisältävää lyriikkaa. Paras rock-lyriikka sisältyy edelleen Little Richardin “Tutti Fruttiin”. Maailma tarvitsee aina pientä “Babbabolumaa bulabmembumia”. Tätä lisää … pliis.

“IRS” Taas yksi heikko lenkki. Biisi laahaa. On ihan hyvä, että jossain vaiheessa kappaleeseen tulee suvantoa, mutta sen jälkeen pitää mennä. Van Halenin alkupään tuotannossa tämä osattiin. Tässä biisissä se ei toimi.

“Madagascar” Toinen mieletön sävellys, mutta nyt julkaistu versio on miltein pilattu. Jotain tästä puuttuu. Sävellyksenä biisi on Led Zeppelin -tasoa. Bucketheadin panos puuttuu tästä versiosta. On vaikea sanoa, mikä tässä mättää. Se vaan mättää. Keskivaiheen äänikollaasi on edelleen nerokas, mutta siitä olisi voitu saada vielä enemmän irti. Nyt se vain on. Voi myös olla, että olen kuunnellut tämän biisin niin monta kertaa, että en osaa kuunnella sitä tuoreena.

“This I Love” Oma suosikkini. En ollut kuullut tätä biisiä aikaisemmin. Jotkut ovat sanoneet sen kuulostavan ihan James Bond -teemabiisiltä, mutta itselleni tulee mieleen Black Sabbathin “It’s Alright” (biisi, jota Axl soitti “Use Your Illusion” -kiertueella). Tämä on selkeästi 46-vuotiaan biisi. Olen tullut vanhaksi … myönnetään. Mielestäni levyn vahvin kitarasoolo.

“Prostitute” Lyriikaltaan voimakkain biisi. Muuten biisinä keskinkertaista hyvää tasoa. Ei mikään kliimaksi eikä anti-kliimaksi. Se vain on levyn viimeinen biisi.

- - -

Eli siinäpä se. Hyvä levy. Mutta tässä voidaan lainata Voltairea: “Hyvä on erinomaisen vihollinen”. Kahdeksassa vuodessa Axl on huhujen mukaan levyttänyt Chinese Democracyn lisäksi ainakin kaksi albumia (jotka ovat trilogian seuraavat osat) valmiiksi ja muutaman levyn verran alustavaa materiaalia. Itselleni suurin pettymys on albumin lyriikoiden taso. Axl Rose on nykyisistä rock-lyyrikoista paras. Hän on rock-lyriikan Quentin Tarantino. Chinese Democracy on kuin Kill Bill, jossa loistava dialogi loistaa poissaolollaan. Toivon, että saamme lisää materiaalia nopeammin kuin osaammekaan odottaa ja tämä puute tullaan korjaamaan.

Update: Nyt kun olen kuullut lopullisia versioita (siis ei niitä, jotka on kuunneltavissa MySpacessa), niin pitää sanoa soundien olevan jokaisessa biisissä aivan tajuttomia. Parantaa monta biisiä, mutta ei pelasta selkeitä mokia. “There Was a Time” on parempi lopullisena lopullisena versiona.

No huh huh. Kuka väitti, että Nokialta ei tule siistejä kampanjoita.

Tällaista lisää … ja paljon. www.nokia-lee.com.cn

Ykkösinhokkieni vakiolistalla Pekka Sauri on keikkunut jo vuosia. Ei sen takia, että hänen radio-ohjelmansa oli jeesustelussaan oksettava, vaan sen takia, että mies on yksinkertaisesti vähän tyhmä. Tämän aamun Hesarissa sai lukea miehen laukoneen, että ilman internetiä meillä ei olisi ollut koulusurmia (juttu on luettavissa paperiversion lisäksi maksullisessa verkkojulkaisussa … siksi ei linkkiä). Voi tietenkin olla, että kyseessä on toimittajan poimima yksittäinen lausahdus irroitettuna kontekstista, mutta toisaalta mies on aikaisemminkin laukonut niin pahoja typeryyksiä netistä ja maailmasta. Saurin hengessä voisin mainita, että ilman pastöroitua maitoa koulusurmia ei olisi ollut. Yhtä tyhmää.

Eiköhän näitä väkivaltaisuuksia ollut olemassa jo paljon ennen internetiä. Aikoinaan Geothen Nuoren Wertherin käsimykset (1744) teoksen katsottiin aiheuttaneen valtavan itsemurha-aallon Euroopassa ja Goethe pakotettiin kirjoittamaan uusi loppu teokseen. Suomessa nuorten tekemät väkivaltarikokset olivat 70-luvulla huomattavasti yleisempiä kuin nykyään. Ja tämä kaikki ennen kuin mistään internetistä oli mitään tietoa.

Mutta populistithan ovat kautta historian tarjonneet monimutkaisiin ongelmiin helppoja näennäisratkaisuja. Jos ongelmat ratkeaisivat näin helposti, niin ne olisi jo ratkaistu. Kaikki eivät ole niin tyhmiä kuin nämä populistit luulevat olevan. Joten neuvoni Pekka Saurille on tämä - jos puheena oleva aihe liittyy mitenkään internetiin tai yleensä digitalisoituneeseen kulttuuriin, niin pidä turpasi kiinni. Sen aukominen aiheuttaa enemmän pahaa tähän maailmaan kuin poistaa sitä. Ihan oikeasti …

Vuonna 1985 Keel oli ihan tajuttoman kova bändi (tai siis ainakin tuolloin minun 14-vuotiaan maailmassa). Näin bändin livenäkin muistaakseni Dion lämppärinä Jäähallissa. Tänään tuli vastaan bändin “Right To Rock” -video ja nyt ymmärrän miksi se kolahti niin kovaa. Video on perkeleen hyvää shittiä …

Niin ja tietenkin asiaan kuuluu, että bändi on tekemässä comebackia.