SchizoBlog

Jee!

Huomenna taas siellä … voi huhuilla Facebookin kautta koordinaatteja … näin Lauttasaaressa keskihintaista roséa siemaillen.

[via Pekan Facebook status]

Ensin persut ja kokkarit heti perässä – muukalaisviha ja perusteettomat pelot ovat astuneet kotimaiseen politiikkaan. On huvittavaa seurata kuinka Soini ja Katainen kilvan sanoutuvat irti puoleensa edustajien muukalaisvihamielisistä kampanjoista, mutta eivät loppujen lopuksi tee mitään ääniharavien kitkemiseksi pois puolueestaan.

Valitettavasti puheet siitä, mistä Euroopan parlamentti vaaleissa oikeasti on kyse, on unohdettu ja kansan kusettajat keskittyvät täysin epäolennaisiin teemoihin. Valittuaan he tulevat ajamaan ainoastaan omien eturyhmiensä etuja. Tämä on nähty jo lukemattomia kertoja ja tullaan näkemään vastaisuudessakin …

Koska minua ei ole piiiitkään aikaan haastettu mihinkään meemiin ja koska tämän kertainen meemi koskee kirjallisuutta, niin vastaan Aliisan haasteeseen – “Kerro viidestä lempikirjastasi, miksi ne ovat suosikkejasi ja kenelle suosittelisit niitä”. Eli tässä viisi lempikirjaani (muutamille lukijoille vanhaa huttua).

Benedictus de Spinoza: Etiikka

Spinozan Etiikkaa ei pitäisi suositella kenellekään ajattelijan alulle, koska kirjan ilmaisumuoto (geometrinen esitys oikeasta elämästä) tiputtaa harjaantumatoman lukijan heti ensimmäisten sivujen jälkeen. Tätä varten kannattaa tutustua johonkin helpommin lähestyttävään kommentaariin Spinozan ajattelusta. Suomeksi paras esitys on Juhani Pietarisen tiivis Ilon filosofia : Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä.

Spinozan teos tulisi mielestäni kuulua jokaisen ihmisen yöpöydälle ja sillä tulisi korjata kaikki uskonnolliset teokset. Vaikka Spinozan teoksen ensimmäinen osan otsikkon on “Jumalasta”, niin teoksella ei ole mitään tekemistä juutalais-kristillisen tai yleensä minkään uskonnon jumal-käsityksen kanssa. Teoksen käsitys elämästä, onnellisuudesta ja tarkoituksesta on tämän puoleista.

Spinozan lauseet ovat täydellisyydessään rauhoittavia ja hänen näkemyksensä maailmasta ja ihmisen asemasta siinä on kauneinta, mitä ihminen on koskaan käsistään luonut. Teoksen viimeinen lause on täydellinen.

Mutta kaikki erinomainen on yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin. [V.42 huom.]

Gilles Deleuze & Félix Guattari: Anti-Oidipus

Olen viettänyt kyseisen teoksen äärellä enemmän aikaa kuin yhdenkään muun teoksen äärellä. Tein noin kymmenen vuotta sitten teosta käsittelevän pro gradu -työn ja sitä ennen olin jo vuosia yrittänyt pikkuhiljaa ymmärtää teosta. Siitä huolimatta se on jäänyt monilta osilta avoimeksi.

Deleuzen ja Guattarin teos ei myöskään ole mikään läpihuutojuttu. Monelta se jää kesken ja vähintään yhtä moni kadottaa itsensä teosta lukiessa. Kyseessä on filosofinen teos, joka irvailee psykoanalyysillä, kapitalismilla, marxilaisella teorialla ja vaikka millä.

Suurena kulttuuritekona voidaan mainita Tapani Kilpeläisen suomenkielinen käännös teoksesta. Kynnys teoksen kimppuun käymiseen on madaltunut, mutta mistään kovin merkittävä tasoituksesta ei ole kyse. Anti-Oidipus on haaste, joka tyrmää heti ensimmäisillä riveillä:

Se toimii kaikkialla: milloin lakkaamatta, milloin kokonaisesti. Se hengittää, se kuumenee, se syö. Se paskantaa, se nussii. On ollut melkoinen virhe kuvitella, että on vain yksi se. Koneita kaikkialla, eikä tämä suinkaan ole metafora: koneiden koneita liittymineen ja kytkentöineen. Elinkone on kytketty lähdekoneeseen: yksi lähettää virran, jonka toinen katkaisee. Rinta on maitoa tuottava kone ja suu siihen kytketty kone. Anorektikon suu ei tiedä, olisiko syömiskone, anaalinen kone, puhumiskone vai hengityskone (astmakohtaus). Juuri näin me olemme kaikki askartelijoita: jokaisella meistä on pikku koneensa.

Ja tuossa siis teoksen ensimmäiset lauseet.

Teosta voi suositella kaikille muille paitsi akateemisille homekorville, jotka eivät ymmärrä muuta kuin yliopistollista kuria. Kirja niille, jotka tahtovat vähän raitista ilmaa pölyn sijaan.

Sören Kierkegaard: Viettelijän päiväkirja

Kierkegaard on parhaimmillaan mahtava koomikko ja pahimmillaan ahdasmielinen erakko. Viettelijän päiväkirja on uskomattomiin sfääreihin kurottautuva esteettisen elämän ylistys, jonka epäonnistuminen kurottautumisessa tekee teoksesta täydellisen. Nykyaikaiset pelimiehet ovat pelkkiä narreja Kierkegaardin Johanneksen hovissa.

Kirjaa voi suositella jokaiselle herkässä elämänvaiheessa olevalle miehenalulle. Maailman on kauneutta täynnä, mutta siitä nauttiminen vaatii kovuutta. Henkinen pehmeys tekee maailmasta ruman ja tukalan paikan elää … ansaitusti.

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

Bulgakovin moniulotteisessa satiirissa Saatana saapuu seurueineen Stalinin aikaiseen Moskovaan ja pistää oikein kunnolla hösseliksi. Samalla käydään välillä katsastamassa Jeesusta omalla aikakaudellaan ja heitetään evankeliumilla häränpyllyä.

Luettuaan teoksen Mick Jagger teki ikimuistoisen Rollari-biisin “Sympathy for The Devil”. Bulgakovin Saatana on vastustamaton hahmo. Ainoa, joka teoksessa nousee hänen yläpuolelleen on hänen seurueeseen kuuluva kissa. Täydellinen lemmikki.

Teosta voi suositella ihan kaikille. Ei varmasti jätä ketään kylmäksi.

Henry Miller: Kravun kääntöpiiri

Jos joku ei ole tätä teosta lukenut, niin lukekoot sen äkkiä. Intensiivisen elämän kuvan, joka tekee lukijankin elämästä edes hetkeksi intensiivistä. Siinä samassa voi jopa oppia juopumaan pelkästä elämästä.

Pitäisi kuulua jokaisen rippikouluikäisen elämän ohjenuoraksi.

Eli siinä ne viisi minulle tärkeintä kirjaa. En nyt jaksa haastaa ketään, mutta jokainen voi halutessaan ottaa osaa …

Popkultissa puhuttiin suomalaisesta popista ja yleensä suomalaisuudesta. Eikös tämä keskustelu käyty jo 80-luvulla loppuun? Taas ne samat vanhat argumentit suomalaisesta aitoudesta, luonnosta ja Eppu Normaalista … plaah! Käyttäkää mielikuvitustanne siellä Popkultin toimituksessa.

Syntyperäisenä helsinkiläisenä olen oppinut, että kun maalainen alkaa paasaamaan omasta aitoudestaaan tai rehtiydestään sitä perinteistä liturgiaa, niin tiedän hänen olevan valehtelija.

Suomalaisen musiikin ja erityisesti Suomi-Popin vihollisena numero yksi olen pitänyt Eppu Normaalia suurena feikkinä, joka on ensilevyn jälkeen tehnyt vain ja ainoastaan sellaista musiikkia, millä ansaitsee eniten.

Voitaisiinko sitä suomalaisuutta jo alkaa kuvaamaan jotenkin muuten? Suomalaisia on muuallakin kuin Itä- tai Pohjois-Suomessa. Suurin osa suomalaisista asuu kerrostalossa ja suomalainen luonto ei ole puhdasta. Suomalaiset ovat laiskoja ja eivät tiedä mitään laadusta. Kekkosen mukana haudattiin suomalainen ujous, huono itsetunto ja Hurriganesin Roadrunner … Astutaan tälle vuosituhannelle. Jookos?

Suomalaiset huippu-urheilijat kunnostautuvat urheilu-uran jälkeisessä elämässä usein totuuden äänitorvina. Meistä jokainen varmaan tuntee jo legendaarisiin mittoihin paisuneet Matti Nykäsen ja Seppo Rädyn sanonnat. Tätä kunniakasta perinnettä jatkaa Ari Vatanen, jonka mukaan hiilijalanjälki on hyvä asia, koska se on vaurauden ja hyvinvoinnin merkki.

- Singapore on erittäin vauras maa, siellä on suurin piirtein yhtä lämmintä kuin Dakarissa Senegalissa, mutta siellä on paljon köyhempää.

Hmmm … tuon lausunnon takana on varmaan jokin ajatus. En vain oikein usko, että pidän siitä. Mutta mitäpä sillä, koska rallilegenda on oikeassa … koska hän on rallilegenda.