SchizoBlog

Suomen ällistyttävän lätkämenestyksen kunniaksi (katsoin ottelua minuutin ajan ja ymmärsin missä mennään) otetaan arkistojen kätköistä nämä kuvat hämäämään asioiden todellista laitaa.

Onneksi olen ollut täystyöllistetty ja liian kiireinen perehtyäkseni viime aikaisiin poliittisiin kiistoihin. Ja sitten kun jäi hetki aikaa, niin menetän viimeisenkin toivoni suomalaiseen demokratiaan. Jos yhden kasvisruokapäivän lisääminen kouluruokailuun aiheuttaa tällaisen määrän vähä-älyistä debattia, niin onneksi meillä ei ole suurempia ongelmia juuri nyt ratkottavana.

Miltein veti mykäksi.

Jaahas. Taas ollaan lyöty lapsipornokorttia pöytään ja siihen on vastattu. Plaah! Alkaa jo kyllästyttämään. Nämä lapsiporno-, piraatti-, tekijänoikeus-, natsi- ja kommunistikorteilla pelaajat vähentävät uskoani ihmisten älyllisyyteen siinä määrin, että en jaksa enää olla mitenkään huolestunut suomalaisen tietoyhteiskunnan kehityksestä.

Vetäkää koko paska pöntöstä alas. Mitä väliä. Niin kauan kuin täältä käsin kykenee tekemään kansainvälistä työtä, ei jaksa turhaan huolehtia asioista. Ja kun putket menevät liian tukkoon (ja jossain vaiheessa ne menevät … siitä vastaavat idiootit politiikan pelikentällä), niin aina voi muuttaa vaikka Tukholmaan … tai kauemmaksi.

Mutta sitten tähän argumentaatioon. Voitaisiinko nyt yksi asia tehdä selväksi. Kun argumentoija mainitsee esimerkiksi: “Äitinä olen myös huolestunut siitä, etteivät lasten oikeudet toteudu verkossa.” Niin hänen äitiydellään ei ole mitään tekemistä argumentin johdonmukaisuuden, koherenttiuden tai totuuden vastaavuuden kanssa. Minäkin olen valkoisena heteromiehenä hyvin monesta asiasta huolestunut, mutta tämän huolen oikeutuksen pohjaksi ei ihonvärini, sukupuoleni tai seksuaalinormisuuntautumiseni käy. Nuo ominaisuudet sinänsä eivät tee minun huolestani yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin kenenkään toisen huolesta.

Vetoaminen omiin ominaisuuksiin on aivan yhtä virheellistä retorista kusetusta kuin vastapuolenkin ominaisuuksiin vetoaminen. Kaisa Rastimon vetoaminen omaan äidilliseen rooliinsa ei tee hänen argumentaatiosta älykästä tai syvällistä. Se tekee siitä emotionaalista lässytystä ja vähä-älyistä jonninjoutavuutta. Eli juuri sitä, miksi kotimainen poliittinen debatti (lue: retorinen temppuilu) on muuttunut.

Miksi minä en keksinyt tätä aikaisemmin? – Nikki & John on saitti, jossa pariskunta kuvaa toisilleen tekemiä käytännönpiloja. Tagline on kerrassaan nerokas: “The most OUTRAGEOUS couple on the PLANET!”

Johnin kosinta käykööt esimerkistä:

Aivan mahtavaa materiaalia. Jotain sellaista minkä olisin voinut toteuttaa, mutta vaimo ei lähde näihin leikkeihin mukaan. Ihme tyyppi.

Playboy näyttää löytäneen internetin … Mutta eikös tämä ole vähän kulunut idea?

[via Digital Buzz Blog]

[via Serious Eats]