[via Digital Buzz Blog]

[via Serious Eats]

Yritykset eivät oikein pidä siitä, että valtion toimesta heille asetetaan tavoite ulottaa vähintään 1 Mbit/s -laajakaistan yhteys 330 kuntaan maassamme. Sen jälkeen maamme ei olisi enää Eurooppalaisen IT-politiikan yleinen naurun aihe ja vitsien kohde, vaan nousisimme IT-kehitysmaasta kohti Eurooppalaista keskitasoa.

Tällainen kehitys ei tietenkään yrityksille käy, koska viestintäministeriö yrittää “ylireguloida” heidän liiketoimintaansa. Vanha kunnon reaganismi nostaa päätään – paha valtio on vain hyvän liiketoiminnan tiellä. Ja sehän on ihan totta. Jos miltein kaikkialla saavutettaisiin yhdessä tupsahduksessa tuo 1 Mbit/s -yhteys, niin kansalaisia ei voisi laskuttaa enemmän asteittaisesta yhteyden nopeuttamisesta.

Sankaria leikkivä Lindén paukuttaa seuraavasti:

“Olen erittänyt pettynyt, että Digita ja Teliasonera ovat valittaneet yleispalvelupäätöksestä ja näin vaarantaneet viestintäpolitiikkamme tärkeimmän tavoitten toteutumisen” …

No, voi hyvä kokoomuslainen vähä-älyisyys! Mitä me voimme odottaa jos viestintäpolitiikkamme tärkeimmän tavoitteen toteuttaminen on ulkoistettu voittoa tavoittelevien yritysten toimeksi? Kyllä tuollaisen yksinkertaisen yhtälön pitäisi kyetä ymmärtämään matalaotsaisempikin “porvaripuolueen” broileri.

Jos yhteisiä asioita pyritään hoitamaan, niin vastuunkantoa on turha yrittää ulkoistaa yksityisille tahoille. Homma ei toimi niin. Julkisin varoin rakennetaan infrastruktuuri, joka mahdollistaa hedelmällisen toiminnan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Jouheva infrastruktuuri mahdollistaa työtä lisäävän liiketoiminnan ja täten maksaa vaivan. Yksityinen taho ei tällaiseen massiiviseen investointiin kykene, koska sen tehtävä on pärjätä kilpailussa, ei toimia yhteiskunnan hyväksi.

Suomalainen oikeisto ei ymmärrä miten kapitalismi toimii. Myötäilemällä liike-elämän lyhytnäköisiä impulsseja se vain vahingoittaa itsensä lisäksi kannattamiaan arvoja ja yhteiskuntarakennetta. Mutta suomalainen oikeisto on jäänyt henkisessä kehityksessään 80-luvulle ja pysyy siellä tiukasti. Vasemmisto taas jymähti 70-luvulle ja vihreät 90-luvulle – persut eivät ole tainneet vieläkään päästä jatkosotaa pidemmälle.

Eli kehitysmaana pysytään vielä piiiiitkään.

“[Rakennusyhtiö] Bouyguesin tarkastajat antoivat käskyn, että rakenteen selvät viat täytyy peittää [betonilla]“, yksi puolalaisista kertoi. “Jos oli isoja virheitä, he [tarkastajat] huomasivat ne, mutta nämä pienemmät. . . Ne saivat olla.”

Jeps jeps. Niinhän se vanha sanonta meni, että “the devil is in the details”. Minä en henkilökohtaisesti haluaisi ydinvoimalan rakenteissa piileviä pieniä paholaisia kohdata. Muutenkin puolalaisten työmiesten kertomukset portugalilaisten esimiesten “ammattitaidosta” synnyttää kylmiä väreitä.

“Siellä oli yksi [keskiportaan] esimies, joka ei osannut kirjoittaa”, sanoo yksi puolalaisista. “Asia selvisi minulle, kun yhdeltä työmieheltä oli varastettu työhaalarit. Normaalisti esimies kirjoittaa lapun, jossa työmies saa varastolta uudet haalarit, mutta tämä ei osannut kirjoittaa sitä. Seurasin, kun hän alkoi kirjoittaa sitä kuin ekaluokkalainen. Hän tutki sarakkeita ja asetteli niihin kirjaimia huolellisesti.”

On siinä taas suomalaiset tilaajat olleet sinisilmäistä porukkaa. Ei sieltä etelän maista tänne ylös pohjoiseen vaivaudu muut kuin ne, jotka eivät lähempää töitä saa … eli pohjasakka.

Jos suomalaisilla olisi oikeasti munaa, niin sopimus sanottaisiin ranskalaisen rakennuttajan kanssa irti välittömästi. Nyt rakennettu paskakasa räjäytettäisiin ilmaan ja työt aloitettaisiin alusta uudestaan venäläisten kanssa. Tekisivät varmasti parempaa työtä.

Aika näyttää tuleeko Olkiluodosta uusi Tšernobyl. Kuka uskaltaa jäädä toteamaan tämän paikan päälle? Aina voi rauhoitella itseään, että jutun lähteenä on käytetty Greenpeacea, joka on jäänyt kiinni suoranaisesta valehtelusta ja turhista kärjistyksistä. Silti olisin aika skeptinen voimalan turvallisuudesta ja huolissani. Mikäs tuollaisen voimalan laskeuman säde on, jos kunnolla posahtaa? Yltääkö Helsinkiin? Taitaa yltää.

En edes muista milloin kävin tuossa pikkuliikkeessä ensimmäisen kerran. En muista myöskään ensimmäistä sieltä ostettua levyä. Mutta niitä on monta. Samaan hengenvetoon on mainittava, että viimeisten viiden vuoden aikana ei ole kovin montaa levyä sieltä tullut ostettua.

Pieni, mutta merkittävä pala Helsinkiläistä kaupunkikulttuuria haudataan Tunnelin Levyn mukana. Tunnelin Levyn mukana häipyy kaupungistani se vanha Asematunneli. Eihän sitä enää tunnista entiseksi nykyisen remontin jäljeltä. Kaupunki muuttuu ihmisten mukana. Saa nähdä lunastaako mikään kauppa samanlaista instituution asemaa kuin Tunnelin Levy.

Muistin juuri, että KISSin Alive II on tullut ostettua juuri Tunnelin Levystä. Tupla-vinyyli on edelleen hyllyssä, mutta vinyylisoitinta en enää omista (Note to myself: Muista saada päätökseen lopullinen audio-video -ratkaisu!). Joten kuuntelen levyn Spotifysta Tunnelin Levyn kunniaksi …

Aina, kun kuulen sanan “puhdasoppinen” otan varmistimen pois päältä. Mitäköhän tällä koripallon “puhdasoppisuudella” tarkoitetaan? Peliä, jossa amerikkalaiset waspit eivät häviä muille? Ainakin tämä koripallo tulee olemaan penkkiurheilijan painajainen. Shakkiottelun televisioinnissakin on enemmän svengiä.

Aika kuka Thomas Pynchon? – Vuonna 1937 syntynyt amerikkalainen kirjailija, jonka teoksia pidetään äärimmäisen monimutkaisina ja vaikeaselkoisina ja josta on julkaistu ainoastaan kaksi virallista valokuvaa. Näiden lisäksi mies on esiintynyt Simpsoneissa (missäs muualla?).

Hänen helpoimmaksi “haukuttu” teos The Crying of Lot 49 (1966) on suomennettu (Huuto 49). Tuon “aloittelijateoksen” lisäksi paketissani oli miehen ensimmäinen V. (1963) ja postmodernin romaanin keskeisimmäksi tuotokseksi kutsuttu Gravity’s Rainbow (1973).

Miksi sitten ryhtyä tähän urakkaan? – No, miksi ei? … Viimeisimmän 10 vuoden aikana olen viettänyt suureksi osaksi aikaani erilaisten ammattikirjojen, dekkareiden, sarjakuvien ja muun sen sellaisen seurassa. Vaikka pidän viihdettä suuressa arvossa, niin nyt on alkanut kesken jääneet kirjallisuustieteelliset opinnot vaatimaan haasteita lukemiselta. Ja koska en jaksa rypeä Heideggerin käsiteryteikössä ja Deleuze & Guattari tuli pörhällettyä läpi opiskeluvuosina, niin ajattelin aloittaa Pynchonista.

Näin internet-aikakaudella ensyklopedistinen lukeminen lähdeteosten ja viitteiden kanssa on tullut sen verran helpoksi, että siihen tarvitaan vain alkuteos ja nettiyhteys. Samoin tulee unohtaa kulttuuritoimitusten snobien valitus nykyaikaisesta “kiireellisestä lukijasta”, koska sellaista ei ole olemassakaan. On vain todellisuudesta vieraantuneita kulttuuri-spedejä, jotka eivät ymmärrä mitään mediayhteiskunnasta vaikka rautalangasta vääntäisi.

Ja mitä Pynchonin vaikeuteen tulee, niin voimme aina mainita kuuluisat sanat: “Difficult, schmifficult!”.

Mitäs seuraavaksi?