Suomessa vuokralla asuminen on kalliimpaa kuin muualla maailmassa. Myönnetään. Mutta tämä johtuu siitä, että vuokra-asuntoja ei ole rakennettu tarpeeksi ja tarpeeksi keskeisille paikoille kaupungeissta (tai siis ainakin näin on Helsingissä). Tämä on johtanut vuokrien nousemiseen ja omistusasuntojen haluttavuuteen ihmisten keskuudessa.

Eli suomalaiset on ajettu situaatioon (elämän tilanteeseen), jossa asunnon omistaminen on tehty asuntopoliittisin päätöksin ja teoin huokeammaksi asumismuodoksi kuin vuokralla asuminen. Ja nyt tästä pitäisi kansa maksaa. Kiitti vitusti.

Omistusasumisen verotuksen kiristäminen auttaa muuten suoraan asuntoihin sijoittanutta kansanosaa. Mitä enemmän ihmiset ostavat asuntoja, joissa itse asuvat, sitä vaikeampaan tilanteeseen vuokra-asuntoihin sijoittavien tilanne käy.

Näin siis ollaan taas ajamassa pääomaa omaavan vähemmistön etuja … ja vielä valtiollisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden toimesta. En usko tämän olevan sattumaa. Suomalaisesta tasapäistämispolitiikasta on aina hyötynyt kaikkein eniten kaikkein varakkain vähemmistö. En usko tämänkään olevan sattumaa.

[via Digital Inspiration]

Miltein veti mykäksi.

Vetäkää koko paska pöntöstä alas. Mitä väliä. Niin kauan kuin täältä käsin kykenee tekemään kansainvälistä työtä, ei jaksa turhaan huolehtia asioista. Ja kun putket menevät liian tukkoon (ja jossain vaiheessa ne menevät … siitä vastaavat idiootit politiikan pelikentällä), niin aina voi muuttaa vaikka Tukholmaan … tai kauemmaksi.

Mutta sitten tähän argumentaatioon. Voitaisiinko nyt yksi asia tehdä selväksi. Kun argumentoija mainitsee esimerkiksi: “Äitinä olen myös huolestunut siitä, etteivät lasten oikeudet toteudu verkossa.” Niin hänen äitiydellään ei ole mitään tekemistä argumentin johdonmukaisuuden, koherenttiuden tai totuuden vastaavuuden kanssa. Minäkin olen valkoisena heteromiehenä hyvin monesta asiasta huolestunut, mutta tämän huolen oikeutuksen pohjaksi ei ihonvärini, sukupuoleni tai seksuaalinormisuuntautumiseni käy. Nuo ominaisuudet sinänsä eivät tee minun huolestani yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin kenenkään toisen huolesta.

Vetoaminen omiin ominaisuuksiin on aivan yhtä virheellistä retorista kusetusta kuin vastapuolenkin ominaisuuksiin vetoaminen. Kaisa Rastimon vetoaminen omaan äidilliseen rooliinsa ei tee hänen argumentaatiosta älykästä tai syvällistä. Se tekee siitä emotionaalista lässytystä ja vähä-älyistä jonninjoutavuutta. Eli juuri sitä, miksi kotimainen poliittinen debatti (lue: retorinen temppuilu) on muuttunut.

Johnin kosinta käykööt esimerkistä:

Aivan mahtavaa materiaalia. Jotain sellaista minkä olisin voinut toteuttaa, mutta vaimo ei lähde näihin leikkeihin mukaan. Ihme tyyppi.

[via Digital Buzz Blog]

[via Serious Eats]