Onneksi olen ollut täystyöllistetty ja liian kiireinen perehtyäkseni viime aikaisiin poliittisiin kiistoihin. Ja sitten kun jäi hetki aikaa, niin menetän viimeisenkin toivoni suomalaiseen demokratiaan. Jos yhden kasvisruokapäivän lisääminen kouluruokailuun aiheuttaa tällaisen määrän vähä-älyistä debattia, niin onneksi meillä ei ole suurempia ongelmia juuri nyt ratkottavana.
Miltein veti mykäksi.
Jaahas. Taas ollaan lyöty lapsipornokorttia pöytään ja siihen on vastattu. Plaah! Alkaa jo kyllästyttämään. Nämä lapsiporno-, piraatti-, tekijänoikeus-, natsi- ja kommunistikorteilla pelaajat vähentävät uskoani ihmisten älyllisyyteen siinä määrin, että en jaksa enää olla mitenkään huolestunut suomalaisen tietoyhteiskunnan kehityksestä.
Vetäkää koko paska pöntöstä alas. Mitä väliä. Niin kauan kuin täältä käsin kykenee tekemään kansainvälistä työtä, ei jaksa turhaan huolehtia asioista. Ja kun putket menevät liian tukkoon (ja jossain vaiheessa ne menevät … siitä vastaavat idiootit politiikan pelikentällä), niin aina voi muuttaa vaikka Tukholmaan … tai kauemmaksi.
Mutta sitten tähän argumentaatioon. Voitaisiinko nyt yksi asia tehdä selväksi. Kun argumentoija mainitsee esimerkiksi: “Äitinä olen myös huolestunut siitä, etteivät lasten oikeudet toteudu verkossa.” Niin hänen äitiydellään ei ole mitään tekemistä argumentin johdonmukaisuuden, koherenttiuden tai totuuden vastaavuuden kanssa. Minäkin olen valkoisena heteromiehenä hyvin monesta asiasta huolestunut, mutta tämän huolen oikeutuksen pohjaksi ei ihonvärini, sukupuoleni tai seksuaalinormisuuntautumiseni käy. Nuo ominaisuudet sinänsä eivät tee minun huolestani yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin kenenkään toisen huolesta.
Vetoaminen omiin ominaisuuksiin on aivan yhtä virheellistä retorista kusetusta kuin vastapuolenkin ominaisuuksiin vetoaminen. Kaisa Rastimon vetoaminen omaan äidilliseen rooliinsa ei tee hänen argumentaatiosta älykästä tai syvällistä. Se tekee siitä emotionaalista lässytystä ja vähä-älyistä jonninjoutavuutta. Eli juuri sitä, miksi kotimainen poliittinen debatti (lue: retorinen temppuilu) on muuttunut.
Miksi minä en keksinyt tätä aikaisemmin? – Nikki & John on saitti, jossa pariskunta kuvaa toisilleen tekemiä käytännönpiloja. Tagline on kerrassaan nerokas: “The most OUTRAGEOUS couple on the PLANET!”
Johnin kosinta käykööt esimerkistä:
Aivan mahtavaa materiaalia. Jotain sellaista minkä olisin voinut toteuttaa, mutta vaimo ei lähde näihin leikkeihin mukaan. Ihme tyyppi.
Playboy näyttää löytäneen internetin … Mutta eikös tämä ole vähän kulunut idea?
[via Digital Buzz Blog]
[via Serious Eats]
Asiantuntemattomilla ja vähä-älyisillä IT- ja tekijänoikeuspoliittisilla lausunnoillaan itsensä munannut Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) on ajautunut avoimeen riitaan Teliasoneran ja Digitan kanssa.
Yritykset eivät oikein pidä siitä, että valtion toimesta heille asetetaan tavoite ulottaa vähintään 1 Mbit/s -laajakaistan yhteys 330 kuntaan maassamme. Sen jälkeen maamme ei olisi enää Eurooppalaisen IT-politiikan yleinen naurun aihe ja vitsien kohde, vaan nousisimme IT-kehitysmaasta kohti Eurooppalaista keskitasoa.
Tällainen kehitys ei tietenkään yrityksille käy, koska viestintäministeriö yrittää “ylireguloida” heidän liiketoimintaansa. Vanha kunnon reaganismi nostaa päätään – paha valtio on vain hyvän liiketoiminnan tiellä. Ja sehän on ihan totta. Jos miltein kaikkialla saavutettaisiin yhdessä tupsahduksessa tuo 1 Mbit/s -yhteys, niin kansalaisia ei voisi laskuttaa enemmän asteittaisesta yhteyden nopeuttamisesta.
Sankaria leikkivä Lindén paukuttaa seuraavasti:
“Olen erittänyt pettynyt, että Digita ja Teliasonera ovat valittaneet yleispalvelupäätöksestä ja näin vaarantaneet viestintäpolitiikkamme tärkeimmän tavoitten toteutumisen” …
No, voi hyvä kokoomuslainen vähä-älyisyys! Mitä me voimme odottaa jos viestintäpolitiikkamme tärkeimmän tavoitteen toteuttaminen on ulkoistettu voittoa tavoittelevien yritysten toimeksi? Kyllä tuollaisen yksinkertaisen yhtälön pitäisi kyetä ymmärtämään matalaotsaisempikin “porvaripuolueen” broileri.
Jos yhteisiä asioita pyritään hoitamaan, niin vastuunkantoa on turha yrittää ulkoistaa yksityisille tahoille. Homma ei toimi niin. Julkisin varoin rakennetaan infrastruktuuri, joka mahdollistaa hedelmällisen toiminnan niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Jouheva infrastruktuuri mahdollistaa työtä lisäävän liiketoiminnan ja täten maksaa vaivan. Yksityinen taho ei tällaiseen massiiviseen investointiin kykene, koska sen tehtävä on pärjätä kilpailussa, ei toimia yhteiskunnan hyväksi.
Suomalainen oikeisto ei ymmärrä miten kapitalismi toimii. Myötäilemällä liike-elämän lyhytnäköisiä impulsseja se vain vahingoittaa itsensä lisäksi kannattamiaan arvoja ja yhteiskuntarakennetta. Mutta suomalainen oikeisto on jäänyt henkisessä kehityksessään 80-luvulle ja pysyy siellä tiukasti. Vasemmisto taas jymähti 70-luvulle ja vihreät 90-luvulle – persut eivät ole tainneet vieläkään päästä jatkosotaa pidemmälle.
Eli kehitysmaana pysytään vielä piiiiitkään.
Taas mielenkiintoinen konsepti. Olisi kiva päästä joskus kokeilemaan, että onko tuollaisesta yhtään mihinkään.
